Toinen tähti oikealle

Ravintolahuijaus/-suositus

2011-09-01T09:49:00.000+03:00

Havahdun toisinaan ajattelevani ennakkoluuloisesti. Opettelen jatkuvasti, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää - tai kaikki ei maistu siltä miltä pitäisi.

Olin Lontoossa ja kohtasin henkilökohtaisen tragedian. Olen tottunut syömään hyvin kyseisessä kaupungissa, yleensä tiedän mitä tilatessani saan ja en ikinä, ikinä tilaisi mitään, missä on sisäelimiä. Moiset eivät kuulu lautaselleni. Tiedän, nyt kaikki kulinaristit siellä ruudun toisella puolella ajattelevat etten vain tiedä mistä jään paitsi. Mutta niin suvaitsevainen en kuitenkaan ole, että hylkäisin ennakkoluuloni sisäelimiä kohtaan ravintona.

Söin yhden Michelin tähden ravintolassa (jos olette Lontoossa, menkää) kolmen ruokalajin illallisen. Set menu maksoi 19 puntaa, beat that! Alkuruoka oli ehkä paras, jonka olen ikinä saanut: suussasulavaa lammasta ja päällä persikkaa ja jotain, en muista. Mielihyvä vei muistin. Pääruuaksi pork and spinach meatball, ja vitsi että oli hyvää. Jälkkäriksi floating island.

Noh, kuten jokaisella hyvällä tarinalla, on tälläkin opetus. Tieto lisää tuskaa ja jos et tiedä, parempi niin.

Mahtavan illallisen jälkeen selasin ravintolan omaa keittokirjaa ja kas, pääruokamme oli päässyt ohjeeksi asti! Mutta kuinka ollakaan, resepti alkoi kutakuinkin näin: chicken liver, pork liver, pork heart... Silmäni laajenivat ja tarjoilija virnuili vieressä, että tuo on juuri se syy miksei listassa lue sisäelinlihapulla.

Koin itseni huijatuksi ja petetyksi, poistuin ravintolasta vatsa täynnä, hymyillen ja ehkä ihan vähän ylpeänä siitä, että olin syönyt sisäelimiä hyvällä ruokahalulla - vaikkakin tietämättäni. Lupasin tulla uudelleenkin.

Hyvää ruokahalua toivottaen,

Ohikulkumatkalla

2011-08-31T17:52:00.000+03:00

Viikon ajan se oli jälleen kotimatkani varrella.

Someone please take me back,

Ihana, ihana kirja

2011-08-10T12:14:00.001+03:00

"...you feel a little bit lost right now about what to do with your life, a bit rudderless and oarless and aimless but that's okay that's alright because we're all meant to be like that at twenty-four."

- David Nicholls (One Day)

Rap-rap-rapuja

2011-08-08T21:25:00.003+03:00

Kesän ensimmäiset ravut - suoraan Kymijoesta - pääsivät jo parempiin suihin. Hyviä olivat, ja hyvät olivat suutkin.

Pahvilaatikossa rapistelevat ravut kiinnostivat syöjien lisäksi pientä karvaista otusta, joka meinasi varoituksista huolimatta tunkea kuononsa saksiniekkojen sekaan. Rapuja piti väkisin päästä haistelemaan, mutta kun räpiköivät jalat huitoivat koiraa kuonoon, tulivat hampaat esiin ja alkoi aivastuttaa. Ravun ja koiran taistoa oli huvittavaa seurata vierestä. Veikkaan tosin, että jos ei oltaisi menty väliin, olisivat sakset napanneet kuonoa hyvinkin pian.

Rapujen keittäminen on ohjelmanumero sinänsä, mutta niin on syöminenkin kuoriminenkin. Reilun kymmenen ravun jälkeen sormenpäät olivat hellät, iho rikki ja verisiä naarmuja siellä täällä. Mutta niin sen pitääkin olla, lopussa uurastus palkitaan ja niin edelleen. Mutta oli hulvattoman hauskaa ja tajuttoman hyvää. Seuraavia rapujuhlia odotellessa voin vipittömästi todeta, että loppukesän kaunein väri on ravunpunainen.

Viikonpäivistä sekaisin ja elokuusta nauttien,

Lomamyhäilyä

2011-07-31T13:45:00.000+03:00

Voi tätä onnea ja hykerrystä.

Loma alkoi päivällä Tykkimäessä ystävän kanssa, jota en ole nähnyt ihan liian pitkään aikaan. Jatkui loistavalla ja kuplivalla illalla ystävien kanssa suojaisalla pihalla vesiputouksen päällä ja tänään luvassa rapuja - kauniin punaisia, teräviä ja ah niin herkullisia.

Lomafiilistä levittäen,

Kesäloma

2011-07-29T20:52:00.000+03:00

Kuinka pinnallista on, jos loman alkaessa ensimmäinen ajatus on jes nyt saa nukkua pitkään ja toinen heti perään jes nyt saa lakata kynnet?

Rakkautta, kauneutta ja hattaroita toivottaen,

Lapsen iloa

2011-07-25T16:53:00.000+03:00

Viime viikonloppu oli mitä mahtavin.

Leikin kolme päivää vesisotaa veljeni noin 15 vuotta vanhoilla turbovesipyssyillä ("tuu spruuttaamaan!"),

luin kolmesti ääneen Den lille draken -kirjan ja joka kerta kuuntelijaa jännitti loppuratkaisu ja lohikäärmeiden hurjuus,

etsin sopivaa kutitusoksaa pitkin pihaa,

rakensin veneelle hiekkasataman ("ei toi oo satama, se on vauhtikoti"),

nautin olostani ja hiljaisuudesta, kun pikkumies viimein sunnuntaina lähti.

Lapsenmielisenä,

Zio teki sen taas

2011-07-17T13:02:00.000+03:00

Petollinen kauppa.

Etsin peruskorkkareita, jotka olisivat täydellisen mukavat jalassa. Minulla ei siis suinkaan ollut tarkoituksena kotiuttaa puukenkiä. Hups. Mutta onni onnettomuudessa, ne ovat täydellisen mukavat jalassa.

Ja olivat puoleen hintaan.

Ja ovat myös aikamoisen ihanat.

Ihastuneena,

Elossaoloilmoitus

2011-06-29T21:43:00.000+03:00

Vietän kesää maaseudulla, missä ei ole laajakaistaa eikä muita ihmisiä. Täällä on vain metsää ja peltoja ja muurahaisia, jotka purevat.

KUKA STNA ON KEKSINYT, ETTÄ MUURAHAISTENKIN PITÄÄ PURRA?!?

No okei, huijasin. On täällä laajakaista ja ihmisiäkin. Mutta murkuista en huijannut, se tarina perustuu tositapahtumiin.

Blogihiljaisuudesta en voi kuitenkaan syyttää nettiyhteyttä enkä mitään muutakaan, paitsi ehkä laiskuuttani ja hellettä. Ja ehkä vähän myös niitä muurahaisia.

Jalat puremilla,

Kumisaapasmies

2011-05-31T10:02:00.006+03:00

Eilen oli hassu päivä. Törmäsin Stockmannilla hymyilevään herrasmieheen, joka kysyi kohteliaasti, saako ottaa valokuvan kumisaappaistani. Kysyin että mihin tarkoitukseen kuva mahtaa tulla, ja kun hän vastasi että ihan omaan arkistoon vain, totesin epäilemättä hieman kummastunut ilme kasvoillani kuvaat siis kumisaappaita?! Kyllä, juuri niin. Jouduin vieläpä poseeraamaan, että kumpparit saatiin kuvattua hyvästä kuvakulmasta.

Mutta voi, olisittepa nähneet herran iloisen ilmeen, kun hän sai kartutettua kumisaapasvalokuva-arkistoaan. En voinut kuin olla tyytyväinen - vaikkakin edelleen hieman hämillään - kun pystyin ilahduttamaan häntä. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa, ja niin kumpparimies lähti etsimään seuraavaa kuvattavaa.

Päivä vain parani entisestään, kun lähetin pari postikorttia ystävilleni muuten vain ja vietin kolme tuntia sisäpihallamme lukemalla ja syömällä salmiakkia. (Salmiakkitassujen korvaaja - voittajaa ei ole - on ehkä löydetty.)

Aurinkoisin tiistaiterveisin,

Tänään olen

2011-05-25T20:22:00.001+03:00

juossut pitkin Helsinkiä yhtien farkkushortsien ja sen jälkeen yhtien alushousujen perässä (Tiedän, olisin voinut käyttää aikani paremminkin. Mutta tiedättekö, miten iloinen olen kun kolmen kuukauden farkkushortsimetsästys on vihdoin ohi. Ettekä varmasti tiedä, miten vaikeaa oli löytää juuri ne oikeat. Ystäväni totesi, että tiedät liian tarkasti mitä haluat. Se on yleensäkin ongelmani.),

aloittanut pyöräilykauden ostettuani viimein pyöränpumpun (kaksi vuotta naapurit ovat lainanneet omiaan iloisesti - tietämättään),

lenkkeillyt rannalla niin kovassa tuulessa, ettei puhelimen toisessa päässä lenkkiseurana ollut kuullut kuin suhinaa (haluaisin uskoa, että se johtui vain tuulen lailla kulkeneesta juoksustani),

miettinyt, miten typerältä tuntuu laittaa rahaa niin turhaan mutta ah niin välttämättömään elektroniikkaan (ostaisin mielummin kenkiä)

ja

nukkunut päiväunet kahdeksalta illalla (lomalla ei lasketa).

Tuulispäänä,

Piilopaikka

2011-05-24T13:54:00.002+03:00

Meidän karvakuono on aina siellä missä tapahtuu. Paitsi silloin, kun ukostaa - jyrinä on ehkä pelottavinta mitä pieni koira tietää. Eilen koiruus löysin kodin turvallisimman (ja ahtaimman) paikan takkien alta ja kenkien vierestä.

joka on sitä mieltä, että kengät kieltämättä tuovat tiettyä turvallisuuden tunnetta.

Loma

2011-05-23T10:45:00.005+03:00

Meillä alkoi loma.

Eikä me aiota tehdä mitään muuta kuin tsillailla puistossa ja hankkia pisamia.

Mutta tiedättekö, voi käydä huonosti jos nukahtaa oikea puoli kasvoista aurinkoon päin. Illalla saattaa nimittäin huomata, että toinen poski on paljon pisamaisempi kuin toinen, eikä silloin auta kuin nukahtaa toisin päin seuraavalla kerralla tai jatkaa itselleen vakuuttelua, että epäsymmetrisyys on vain persoonallista.

Pisamaisin kesäterveisin,

Katsokaa tämä, kiltit.

2011-05-20T07:08:00.000+03:00

Vaikuttuneena,

Sataa sataa ropisee

2011-05-19T17:26:00.004+03:00

Vesisade --> märkää --> Hunterin kumpparit jalkaan --> jalat kiittää ja pysyy kuivina.

Ja mä oon ihan fiiliksissä.

Harvoin sitä on niin iloinen vesisateesta kuin nyt. Kaiken järjen mukaan pitäisi vain ketuttaa - ja pahasti - että sataa eikä ilman sukkia tarkene. Ja normaalitilassa tuntisinkin niin, mutta

katsokaa nyt noita saappaita.

Terveisin,

joka pomppii jokaisessa vastaantulevassa lätäkössä.

Kuva täältä.

Puistofiilistelyä

2011-05-12T18:04:00.002+03:00

Kesäfiilistä hitusen haittaa siitepölyallergia, kylmät tuulenpuuskat ja reilu viikko kesälomaan. Olen viittä vaille selvinnyt rankasta opiskeluvuodesta, luulisi nyt yhden allergian selättävän.

Onni on siltikin parin askelen päässä oleva puisto, jossa voi ottaa (vaikkapa vahingossa puolentoista tunnin) päiväunet hattu silmillä, ihan niin kuin Nuuskamuikkusella.

Mukavaa loppuviikkoa teille ja minulle toivottaen,

Tossutellen

2011-05-03T17:02:00.004+03:00

Yllätyttekö, jos kerron etten päässyt Lontoosta kotiin ilman jokusta uutta kenkäparia? Arvasin. Niin minäkin. (Heheehe.)

Selitin ystävälleni puhelimessa reissustani ja uusista kengistäni. Hän kuunteli kiltisti, kyseli jopa tarkentavia kysymyksiä. Kerroin ihastuneeni yllättäen TOMSeihin, mukavimpiin kenkiin aikoihin. Ne jalassa tuntuu kuin olisi liikkeellä aamutossuilla, ja mikäpä sen parempaa. Kertoa tohotin, että kun ostin itselleni tossut, lahjoitin samalla yhdet kenkien tarpeessa olevalle lapselle.

Sujuvaa itsepetosta, totesi hän ja lisäsi että ajatus on tosin ihan kaunis. Jos en tuntisi ystävääni paremmin, voisin kuvitella, että hän pilaili kustannuksellani.

Sitäpaitsi! Tossujen väri on täsmälleen sama kuin uuden kesähattuni.

Mukavuutta ylistäen ja kesästä haaveillen,

Kuva täältä.

Häähumusta

2011-04-27T22:25:00.004+03:00

Terveisiä häähumun keskeltä. En ole mikään hääfriikki, mutta onhan tää nyt siistiä. Televisio, lehdet ja brittien mielet ovat täynnä Katea ja Williamia. Kerrankos sitä.

Olemme miettineet, mihin Kate on itsensä oikein laittanut. Pessimistinä Realistina mietin jo, että onko rakkaus todella sen arvoista. Katen tehtävänä on jatkossa edustaa, näyttää kauniilta, tukea Prinssiä ja kävellä kaksi askelta tämän jäljessä. Rohkeaa, sanon minä. Ja aika ihanaa.

Kaupat ovat arvatenkin täynnä toinen toistaan järkyttävimpiä Royal Wedding -asioita. Ongelmana on enää, että kuinka kamalan matkamuiston voin viedä kotiin tuliaisiksi niin että se on vielä hauskaa.

Vilkutan teille perjantaina yleisön joukosta, katsokaa tarkasti.

It should have been me,

Kuva: Telegraph

Pubielämää

2011-04-25T23:42:00.003+03:00

Lontoo otti minut jälleen avosylin vastaan.

Minä otin puolestani avosylin ja -suin vastaan ämpärillisen kannullisen Pimm'siä.

Cheers,

Kevät (kuljen Hakaniemen rantaa...)

2011-04-21T10:28:00.005+03:00

Viime sunnuntai oli mitä parhain:

Päiväkahvit terassilla, kevään ensimmäiset jäätelöt ja paljon pisamia.

Lomafiiliksissä,

Niin se menee

2011-04-20T09:43:00.009+03:00

Viikonloppuna elvytettiin vanhoja ystävyyssuhteita ja syvennettiin uusia.

Uunituoreilla sämpylöillä saa melkein kenet tahansa tekemään melkein mitä tahansa, parin päivän päästä niillä voisi heittää vesilintua. Haussa edelleenkin pettämättömän kuohkeiden sämpylöiden ohje.

Jauhot suussa,

Mainosten uhri

2011-04-13T21:32:00.004+03:00

Tänään on ollut aivan raivostuttava päivä. Aamusta lähtien päässäni on soinut vuorotellen mainoksista tutut luritukset:

Tohtori Tolosen terveystuotteet

ja

Pizza, love and understanding!

En tiedä kumpi on pahempi, mutta pirun sitkeitä ne ovat molemmat. Yritin jopa korvata niitä laulamalla vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, mitä pahempaa korvamatobiisiä ei ole. Vaan ei auttanut. Stna.

Luulen, että nyt on otettava kovat aseet käyttöön eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä nukkumaan hyräillen Puuha Pete, kaiken korjaa...

Parahin terveisin,

& Puuha Pete

Lauantaiyö

2011-04-10T00:07:00.002+03:00

"Missä kaikki miehet on?
Tai naulat?"

Aina ei voi saada kaikkea.

Ihan vain tavallisin terveisin,

Kaupunkipyrähdys ja ironianpoikasia

2011-03-21T19:23:00.007+02:00

Iltapäivällä tentin jälkeen minulla oli vakaa aikomus käydä hakemassa kaupungilta muuan teatteriliput, ja mennä suorinta tietä kotiin lukemaan seuraavaan tenttiin. Vaan kuinkas sitten kävikään. No, eipä kehuttavasti. Liput jäivät nimittäin noutamatta ja toin vaatekaappiini täydennystä parin kevätvaatekappaleen verran, ihan vahingossa.

Nyt tarvittaisiin enää se kevät.

Tänään oli niin jäätävä tuuli, että teki mieli jäädä sovituskopin suojaan kuvittelemaan auringonpaisteen ja kuivan asfaltin odottavan ulkona. Olin luita ja ytimiä myöten jäässä eivätkä edes lämpimät ajatukset (uskokaa pois, ne olivat todella lämpimiä) tai villasukat auttaneet.

Ja aivan kuin lippujen unohtaminen lippujenhakureissulla ei olisi ollut riittävän ironista, maailma asettui minua vastaan toisen kerran saman päivän aikana. (Maailman vastaan asettuminen saattaa tässä tapauksessa tarkoittaa samaa kuin oma moka tai ylitsepääsemätön huolimattomuus.)

Vein vähintään kaksikymmentä kertaa oikoluetun tutkimustuloksiani esittelevän posterin painoon tänään. Kaksi tuntia painossa vierailuni jälkeen - eli tunnin liian myöhään - huomasin, että posterin otsikossa on virhe. Kyllä, otsikossa, joka on painetussa A0-kokoisessa printissä vähintään kissan kokoisin kirjaimin. Kirjaimellisesti.

Isn't it ironic.

joka lunasti lupauksensa.

Ylistys hyvälle huumorille

2011-03-08T19:46:00.005+02:00

Kyynisyys ja sarkasmi kunniaan, käsi kädessä.

(Ja Wagnerin ilme viimeisessä ruudussa on korvaamaton. Ihan paras! Khihih.)

joka lupaa yrittää lisätä lausemäärää seuraavaan postaukseen.

Kuva: HS.fi

Viikaten

2011-03-06T20:02:00.005+02:00

Tuossa paitojen viikkaustavassa on jotain kummallista. Onhan se kätevää ja aika siistii, mutta en ole ikinä nähnyt yhdenkään naisen viikkaavan paitojaan noin. Sen sijaan miespuolisista läheisistäni niin tekee suurin osa.

Sopinee miettiä, kertooko se jotain viikkaustavasta vai tavastani valikoida elämääni tietynlaisia miehiä.

Tarkoituksenani oli kuitenkin (uskokaa tai älkää) hehkuttaa Lacosten uuden tuoksusarjan mainosta, joka on mielestäni tyylikäs, puhdas ja hauskaa vaihtelua vietteleviin ja punahuulisiin hajuvesimainoksiin.

Niin se ajatus välillä harhailee.

Yours truly,

Viikon luontoääni

2011-02-27T13:29:00.008+02:00

Kas, on jälleen sunnuntai ja aikaa kirjoittaa. Ja katsoa aamulla luonto-ohjelmia.

Luontodokumenteissa on jotain käsittämättömän kiehtovaa, ja luulen sen johtuvan jännittävien eläinten ohella kertojien äänistä. Voiko olla mitään niin rauhoittavaa kuin matala miesääni joka puhuu hitaasti mutta painokkaasti ja välillä kuiskaten - silloin leijona vaanii saalistaan tai käärme lipuu vedenpinnalla.

Onkohan olemassa joku luontodokkareiden ykkösääni, jonka kaikki haluavat, koska juuri hän saa kiireiset kaupunkilaiset jämähtämään sunnuntaiaamuisin television ääreen, vaikka olisi muutakin tekemistä? Veikkaan kuitenkin, että luontodokumenttien kertojat ovat oma lajinsa, joilla kaikilla on se sama värikäs ja rauhallinen ääni, jolla saa kenet vain tekemään mitä vain.

Tässäkin BBC:n pätkässä kertoja saa loihdittua yhden rapusen ruokailusta jännitysnäytelmän.

jonka seurana tänä aamuna oli muuan karvainen otus, joka kiinnitti kertojaa enemmän huomiota kenguruihin ja vesinokkaeläimiin.

Olen...

2011-02-21T16:07:00.004+02:00

Myönnän, että olen laiminlyönyt blogiani. Olen kuullut erinäisiä soraääniä siitä, että miksi en kirjoita. Olen viime aikoina kenties laiskistunut ja keskittynyt kevään houkutteluun. Tule jo. Olen myöskin

metsästänyt ensimmäiset pisamat poskilleni,

löytänyt itselleni uuden lempiruuan,

alkanut sähläksi, vaikka en sitä yleensä ole (leikkelen itseäni sormeen ja potkin varpaani hajalle ovenpieliin),

juonut punaviiniä hyvässä seurassa,

ja

kävellyt merenjäällä, missä oli viikonloppuna jopa ruuhkaa. Hei anteeksi, voisitko väistää, en mahdu ohitsesi, kun täällä on niin vähän tilaa ja niin paljon ihmisiä.

joka yrittää skarpata.

Annin suosikkieläin on pupu

2011-02-06T12:36:00.000+02:00

Ei mulla muuta,

Olen oppinut hengittämään

2011-02-05T11:14:00.000+02:00

Ensimmäisen kerran kokeiltuani joogaa sain todeta etten osaa hengittää, saati sitten tervehtiä aurinkoa. Mutta että hengittämisenikin haukuttiin. Jo oli paksua, niinpä jooga sai lähteä ja hengitykseni jäädä. Hyvin on henki kulkenut satunnaisia allergiaoireita lukuunottamatta.

Toissa syksynä sysäsin neljän vuoden takaiset huonot kokemukseni tietoisesti sivuun ja päätin antaa joogalle uuden mahdollisuuden. Astelin sisään astangajoogatunnille hyvin tietoisena hengityksestäni. Tällä kertaa kukaan ei moittinut - sain aivan itsekseni todeta, etten osaa hengittää oikein. En kuitenkaan lannistunut, minkä seurauksena sain astangasta uuden harrastuksen itselleni.

Tällä viikolla kokeilin ensimmäisen kerran hotjoogaa, ja täytyy myöntää, että vaikka kuulostaakin jokseenkin hullulta hikoilla lähes 40 asteisessa huoneessa vieri vieressä muiden hullujen kanssa, oli se mahtavaa. Yhdessä hikoilun iloa! Nyt jäi pieni polte (johtuu muustakin kuin kuumuudesta) ja uudelleen olisi päästävä. Mielellään pian.

Ja osaan muuten nykyään hengittääkin.

Sunnuntaifiiliksissä lauantaista huolimatta,

Kenkäkuriirin seikkailut, osa 1

2011-01-26T16:07:00.006+02:00

Kenkäkuriirini (kutsutaan myös äidiksi) lähti Lontooseen keskelle viimeisiä alennusmyyntejä. Olin antanut hänelle vapaat kädet tuoda jotku sairaan hienot ökykorkkarit tullessaan, jos tielle sattuisi sopivat ja runsaalla kädellä alennetut. Kuriirini vaati muutaman lisätarkennuksen: Tarvitseeko niillä voida kävellä? Ei. Eli ei järkeviä kenkiä? Ei. Okei.

Jottei tehtävä olisi käynyt aivan liian helpoksi, törmäsin internetin ihmeellisessä ja loputtomassa kenkämaailmassa elämäni korkokenkiin - jotka halusin. Kurt Geiger tekee maailman kauniimpia kenkiä, hintakin on valitettavasti sen mukainen. Paitsi nyt: Italiassa käsintehdyt yltä, päältä, sisältä ja alta nahkaa olevat kaunokaiset maksavat täysihintaisina 220 £ ja nyt alennettuina alle neljänneksen siitä. Ainoa ongelma siis oli, että mistä moiset saisin.

Valjastin kuriirini liikkeelle kera kuvien ja listan mahdollisista jälleenmyyjistä. Kenkien värillä ei ollut väliä, hyväksyin sekä mustan että gun metallicin. Kurt Geigerin Englannin päämajalta (okei, ehkä varastolta, mutta päämaja kuulostaa jännittävämmältä) kerrottiin, että kyseiset kengät mustina ovat loppu koko maasta ja metallisia löytyy yhdet kokoani, mutta niiden sijainnista ei ole varmuutta. Saattavat olla Harrodsilla, kuulemma.

Harrodsille siis. (Sain tekstiviestitse väliaikatietoja kenkienmetsästyksen etenemisestä, miten toisen lounastauko voikaan tuntua niin pitkältä?) Harrodsilla ei ollut Kurt Geigerin kenkiä enää alennuksessa, koska alet olivat loppuneet, ja edellisenä iltana oli Geigerilta haettu yli jääneet ale-kengät takaisin varastolle. (Tässä vaiheessa sain tyrmäävän tekstiviestin.) Kuriirini ja myyjän keskustelun oli kuitenkin kuullut ohikulkiessaan toinen myyjä, joka kertoi ehkä nähneensä kyseiset kengät juuri heidän varastossaan. Hetken kuluttua myyjä palasi kädessään kenkälaatikko. Alennuksista ylijääneistä kengistä muutama pari ei ollut mahtunut eiliseen hakulastiin. (Tekstiviesti: Sain ne! Kerron myöhemmin, arvostaisit.)

Sain siis ne Brittien viimeiset kokoani olleet kengät. Joko voidaan puhua kohtalosta?

joka muistuttaa, että kirjoitusta on saatettu höystää huumorilla ja hippusella sarkasmia, mutta joka silti on sitä mieltä, että joskus pitäisi koittaa dekkarin kirjoittamista.

Kuvat: Kurt Geiger

Haahuilua

2011-01-16T18:26:00.007+02:00

Voisin mitä ilmeisimmin tehdä tästä blogista sunnuntaiblogin (vähän niin kuin hyvän sään blogi), sillä vain sunnuntaisin tuntuu olevan aikaa päivityksille.

Ja tässäpä oiva aasinsilta sunnuntaihaahuiluun, jota olen ikävöinyt jo viikkoja.

Tänään olen haahuillut monen viikon edestä. Haahuilun ohessa olen ylläpitänyt ystävyyssuhteitani ja törmännyt vanhaan kenkäihastukseeni. Tiedättekö sen tunteen, kun luulee jo päässeensä yli, mutta sitten törmääkin sattumalta ja ennalta arvaamatta kaupungilla, eikä oikein tiedä miten päin olisi?

Kengät jäivät liikkeeseen - jälleen. Ja silti olen miettinyt niitä koko päivän. Kuinka kauan pitää jahkata ennen kuin voi olla varma, että meidät on tarkoitettu yhteen?

Mutku mä en oikeastaan tarvi,

Kuvat: Nilson

Lähtölaskenta arkeen

2011-01-09T18:53:00.003+02:00

Tänään olen nauttinut ystävien seurasta - puhelimen välityksellä ja ihan livenäkin, saanut tammilahjaksi (myöhästynyt joululahja) Riikka Pulkkisen uusimman ja pistänyt elämän risaiseksi käymällä päiväsaunassa.

Ei hassumpi päivä, sanoisin.

Nyt aion valmistautua pahaan maailmaan arkeen hyödyntämällä viimeisetkin lomatunnit peiton alla salmiakkipussin ja Tuulen varjon kanssa (kyllä, luen sitä vihdoin).

Teidän,

Ei näin

2011-01-06T10:45:00.007+02:00

1) Älä leikkaa leipää niin kuin on aina kielletty leikkaamasta. Leikkaussuunta ei saa olla kättä kohti, leikkaa leikkuulautaa vasten niin kuin äiti on aina neuvonut.

2) Usko äitiä.

3) Jos kuitenkin jostain syystä et noudata kohtaa 1, ota huomioon, että leipäveitsi voi olla hyvin terävä ja voi mahdollisesti leikata muutakin kuin leipää.

4) Jos kohta 3 ei nälkäisenä ja kiireisenä leipää leikatessa tule mieleen, voit syyttää vain itseäsi, kun leivän ohella myös sormesi osuu veitsen tielle.

Sormi kahden vuorokauden kuluttua tapaturmasta. Haava on mennyt pääosin umpeen, eikä repsota enää. Kyllä siitä vielä sormi tulee.

5) Kohdan 4 tapahtuessa kiroile ääneen, vaikka olet yksin kotona. Se helpottaa.

6) Kiroilun lomassa pidä painesidettä sormessa tiukasti, ettei koko keittiö ole veressä. Periferian haavat vuotavat - paljon.

7) Samalla kun suoritat kohtaa 6, mieti soitatko ystävälle, joka voisi viedä sinut päivystykseen vai toiselle ystävälle, joka lähellä asuessaan voisi tuoda apteekista sidostarpeet ja tulla sitomaan sormesi. (Päivystys olisi ollut oikea vaihtoehto.)

8) Totea, että haava vuotaa kuin seula vielä viiden tunnin kuluttuakin. Kiristä sidettä, kiroa kömpelyyttäsi ja ole onnellinen, ettei viilto ulottunut ihan luuhun asti.

9) Säryn takia huonosti nukutun yön jälkeen mene terveyskeskukseen ja ota haukut vastaan kun et käynyt päivystyksessä ompeluttamassa sormeasi.

10) Opi kantapään kautta, että kohtaa 2 kannattaa noudattaa.

Käsipuolena ja vahingosta viisastuneena,

Terkkuja Rukalta!

2011-01-05T11:28:00.005+02:00

Kylmä oli. Pääsimme kuitenkin rinteeseen ja kaikki varpaat ovat edelleen tallella - kiitos varpaanlämmittimien. Rinteet olivat loistavassa kunnossa, kantti puri ja vitsi että laskeminen on siistiä.

Reissua varjosti hieman sitkeä vatsatauti, jonka puolet porukastamme onnistui nappaamaan itselleen. Krapulaepäilytkin hälvenivät sitä mukaa, kun aikaa kului ja potilaat lisääntyivät. Itse olen jotenkin ihmeellisesti onnistunut välttämään taudin, mutta sen sijaan maailman nauraessa ikkunan takana onnistunut saamaan flunssan sekä itseni käsipuoleksi. (Siitä myöhemmin lisää.)

Kokonaisuudessaan reissu oli hyvinkin onnistunut; hyvää seuraa, ruokaa ja aktiviteetteja riitti. Aamut alkoivat useimmiten The Lion King -muusikilla, ja uudenvuodenpäivänä joku totesi kärsivänsä leijonakuningaskrapulasta: olo on kuiva kuin olisi savannilla ja lauma norsuja olisi juossut yli.

Hakuna matata,

Pakkaseen

2010-12-29T11:14:00.004+02:00

Kas, Joulu tuli ja meni, liian nopeasti jos minulta kysytään. Toisaalta ehkä ihan hyvä, sillä ihminen ei tiettävästi voi ikuisuutta viettää vain nukkuen ja syöden. Pari päivää kauemmin olisin silti voinut jatkaa.

Noin tunnin päästä aloitan itseni siirtämisen Rukalle. Laskettelumonot ovat kolisseet kaapissa jo kuukausia siihen malliin, että on vähintäänkin kohtuullista päästää ne rinteeseen pian. Sääjumalat ovat ennustusten mukaan hieman monojen ulkoilutusta vastaan, sillä pakkasta on luvattu keskimäärin -25 astetta. Minua tuskin siltikään saa pidettyä rinteestä poissa, joten toivotaan että laskemisen palo pitää sen verran lämpimänä, että vältyn jäärouvaksi (muistatteko sen muumeista?!) muuttumiselta.

Railakasta vuodenvaihdetta toivottaen,

PS. Tajusin äsken parin päivän kummastelun jälkeen ettei kotoa saadussa tyhjässä muovipurkissa luekaan sianmäti vaan siianmäti... Joulu on näköjään pehmentäny vatsani lisäksi pääni.

Joulu joutuu

2010-12-21T16:26:00.008+02:00

Tänään on ollut lahjojen paketointipäivä. Minulla oli selvä visio mustasta lahjapaperista ja suurista hopeisista ruseteista, mutta totuus tuli tielle kaupan paperivalikoiman edessä. (Missä ovat kaikki tyylikkäät ja yksinkertaisen lahjapaperit? En voi millään uskoa, että kaikki haluavat paketoida lahjansa vihreäpunaisten joulukuusten ja ilkeän näköisten tonttujen kuviin.) Jouduin pienen metsästyksen jälkeen tyytymään hopeiseen paperiin. Ja mustaan permanent-tussiin.

Sainpahan ainakin tehtyä näköisiäni paketteja.

Paketointiani säesti Whamin Last Christmas, jota olen kuunnellut nyt pari päivää repeatilla. Yritin vaihtaa välillä Coldplayn Christmas Lightsiin, mutta se ei iskenyt lähellekään niin syvälle kuin kliseinen ja puhkikulutettu Last Christmas. Mitäpä sitä toisaalta hyvää vaihtamaan.

Edellisen ohella toinen joululaulujen ikisuosikkini on Sylvian joululaulu. Ja niin Joulu joutui jo taas Pohjolaan... Pienenä ihmettelin äidilleni, että kuka se Jani oikein on ja miksi sillä on oma Joulu.

joka toivottaa kaikille mitä rauhallisinta Joulua.

Mekkometsästys

2010-12-20T09:27:00.000+02:00

Kävin Lontoossa ja ostin mekon. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Olin saanut päähäni, että haluan monikäyttöisen mekon, joka sopii myös tuleviin (siis jo menneisiin) pikkujouluihin. Sovitin viiden päivän reissuni aikana ehkä viittäkymmentä mekkoa, joissa jokaisessa oli jotain vikaa. Jos olisin halunnut näyttää joulukuuselta, homssulta, kahdeksankymmentäluvulta karanneelta lumimieheltä tai muuten vain halvalta, olisi vaihtoehtoja löytynyt pilvin pimein.

Viimeisenä päivänä tärppäsi. Ylläoleva mekko istui päälleni kuin valettu enkä näyttänyt - tietääkseni - miltään edellisistä.

joka pyydystää lumihiutaleita kielellään.

Kuva täältä.

Loma

2010-12-19T15:59:00.005+02:00

Ennakko-odotuksista huolimatta olen edelleen järjissäni enkä hautautunut peittojen alle piiloon keskustelemaan olemattomien äänien kanssa. Toivon todella, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Olen nyt kaksi päivää vältellyt menemistä kaupungille, koska 1) joulusta hössöttävä ihmismassa saa pienen mielen vähemmästäkin stressaantumaan vaikken periaatteessa stressaa joulusta, 2) kaupoissa soi joululaulut (joita vastaan minulla ei sinällään ole mitään vikaa), jotka kuulostavat siltä, että lapsikuoro on lahjottu suklaalla laulamaan puhtaan innostuksen puuttuessa, 3) kauppojen myyjät aiheuttavat välittömän säälin tunteen, kun he kimaltavat tonttulakit päässään palvelevat joulusta seonneita asiakkaita mukailoisina ja täynnä joulumieltä ja 4) keksin huomattavasti parempaakin lomatekemistä.

Se muu lomatekeminen voi olla muun muassa sohvalla makoilua, joululahjojen neulomista, ystävien tapaamista ja heidän kanssaan sohvalla makoilua, lumienkeleiden tekoa ja pulkkamäkeen haikailua. Huomenna aion edellisten lisäksi nauttia tunnin urheiluhieronnasta, mikä saattanee tulla ihan tarpeeseen vaiheessa, jossa pää ei enää käänny niska- ja hartiaseudun lihasten sanottua itsensä irti yhteistyöstä. Lihakseni taisivat olla myös loman tarpeessa.

Juuri nyt eivät asiat kuitenkaan voisi olla paljon paremmin. Nyt on loma ja kohta on joulu.

Tekemättömyydestä nauttien,

Järkevä ostos

2010-12-12T15:07:00.007+02:00

Vaikka keskityinkin reissullani lähinnä itseni ravitsemiseen ja rentouttamiseen, en silti voinut olla hyödyntämättä Lontoon kenkäshoppailumahdollisuuksia - taaskaan.

Mutta voitteko kuvitella, vaikka Lontoo on täynnä mitä älyttömämpiä, ei-käveltävämpiä ja upeampia kenkiä, ostin maailman järkevimmät saappaat. Timberlandin vuorilliset, paksua nahkaa olevat ja vettä pitävät saappaat ovat kuin tehdyt tämänhetkiseen jääkautta muistuttavaan ilmastoomme. Ne on jo todettu toimiviksi puolimetrisessä umpihangessa tarpomiseen, siltä kun ei voi välttyä jos mielii astua ovesta ulos.

Kaiken lisäksi saappaani ovat täsmälleen saman väriset kuin uusi laukkuni. Kyllä nyt kelpaa.

Saapastellen,

PS. Jos nyt kuitenkin kierrän veistä omassa haavassani vähän lisää, niin voin kertoa, että jätin yhdet jumalaiset Kurt Geigerin ei-niin-käveltävät-korkokengät ostamatta. Ja nyt harmittaa.

Kuva: Timberland

Lontoon löytö

2010-12-11T18:01:00.008+02:00

Pyydän anteeksi blogihiljaisuutta. Olen hengissä, juuri ja juuri. Onneksi joululoma alkaa viikon kuluttua. Olen jatkuvasti vakuuttanut itselleni, että kyllä sitä joululomaan asti jaksaa. No nyt ei tarvitse jaksaa kuin viikko, mikä sekin on oikeastaan liikaa. Lupaan kuitenkin ryhdistäytyä kirjoittamisen suhteen heti kun taakka harteiltani kevenee ja aikaa ja energiaa riittää muuhunkin kuin opiskeluun ja nukkumiseen.

Olen ehtinyt sitten viime postauksen käväisemään Lontoossa. Pikavisiitti teki ihmeitä - Lontoo tekee ihmeitä. Keräsin energiaa, söin hyvin, join paljon hyvin ja shoppailin vähän.

Aloitan tärkeimmästä:

Olen etsinyt täydellistä nahkalaukkua jo jonkin aikaa. Allsaints ei pettänyt tälläkään kertaa, ja löysin laukun, joka oli just eikä melkein. Pääsin jopa hyötymään viikonlopun kestäneestä -25% alennuksesta, minkä jälkeen laukun hintakaan ei kirpaissut.

Uusi laukkuni täyttää kaikki täydellisen laukun kriteerini (joista olin jo epätoivoisena valmis luistamaan): se on ruskeaa pehmeää nahkaa, siinä on sekä pitkä että lyhyet hihnat, sinne mahtuu A4-kokoinen kansio ja heittämällä puoli elämää.

Tiedättehän sen tunteen, että tässä se nyt on. Niinpä, sitten ei tarvitse enää miettiä.

Lumisin lauantaiterveisin,

Kuva: Allsaints

Hei pienet sievät sienet!

2010-11-30T17:37:00.005+02:00

Täällä kirjoittelee henkisesti kuoleman partaalla oleva opiskelija, joka tuli juuri kotiin tehtyään kaksi tenttiä putkeen. Kumpikaan ei tosin mennyt ihan putkeen.

Viikonloppuna ystäväni totesi, että onhan minulla vielä maanantai aikaa lukea tiistain tentteihin. Mutta kun ei ole, ei meille järjestetä tai edes jätetä aikaa lukea tenttiin. Tai ehheh, luki lukujärjestyksessämme että neljästä kuuteen on vapaata tenttiinlukuaikaa, kun ensin oli ollut opetusta (puoli) kahdeksasta neljään. Jippii!

Noniin. Mutta nyt voin alkaa keräillä itseäni rauhassa ja toivoa, että lentoemäntien lakko päättyy ennen torstaita. Tänään suunnitelmissa on glögiä ja Love Actually.

Pusuja,

Joulun aloitus

2010-11-28T12:08:00.006+02:00

Aloitin viikonloppuni ystäväni kanssa tekemällä excursion TaiKin sokkeloiseen, mutta niiiin siistiin, rakennukseen. Pällistelin ihastellen ympärilleni ja mietin miksi mä en voi opiskella täällä, miksi ihmeessä mä en voi opiskella täällä, mäkin haluun.

Excun pääkohteena oli kuitenkin joulumyyjäiset, joista oli tarkoituksena metsästää joululahjoja. Lahjasaldo jäi varsin laihaksi, metsästyssaaliiksi jäi vain pari hassua eläintä - itsellemme.

Toisaalta eihän itsensä lahjomisessa mitään pahaa ole.

joka avasi tänään ensimmäisen luukun joulukalenterista.

Kuvat: titiMadam

Tässä se nyt on

2010-11-23T17:57:00.004+02:00

Viikonloppuna todistin itselleni oikeaksi syyn, miksi en ikinä sovita mitään Marc O'Polon vaatetta päälle vaan tyydyn ihastelemaan ja huokailemaan turvallisen välimatkan päästä. Kävipä nimittäin niin, että menin sovittamaan ja sitten ei ollutkaan enää vaihtoehtoja.

Noh, vaikka lompakko tili keveni vähän liikaa, sain itselleni täydellisen turvavaatteen, jota olen nyt pitänyt neljä päivää putkeen. Se on lämmin, villaa ja kashmiria, pehmeä, paksu eikä sitä haluaisi riisua lainkaan.

Muuallakin on jo todettu, miten vaikeaa on löytää täydellistä harmaata villapaitaa. Nytpä voin täällä henkseleitä paukutellen leveillä, että tämän tytön ei enää tarvitse etsiä. Äitini nimesi osuvasti neuleen etupuolta pidemmän takahelman persläpäksi. Eipä jäädy takapuoli eikä tarvitse pelätä olevansa siveetön.

(Tuulille terkkuja, että täydellinen villapaita auttaa myös selviämään marraskuusta tai vaihtoehtoisesti itsensä voi viikon päästä palkita moisella, sillä on todistetusti taas tänäkin vuonna selvinnyt marraskuusta hengissä.)

Niin että nyt on sitten paita, jota aion rakastaa hamaan loppuun asti.

kuittaa.

Blogilöytö

2010-11-14T16:04:00.021+02:00

Love,

Kuvat: LeLove

Piparkakkulohikäärme & co.

2010-11-11T22:43:00.003+02:00

Yleisesti tiedossa oleva faktahan on, että piparkakkutaikina on parempaa raakana kuin kypsänä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pipareita on melko turhaa ylipäätään paistaa. Yleensä kuitenkin taikinan kaulitsemisen ja muoteilla painamisen jälkeen kuuluu kaavan mukaan siirtää piparit uunin pellille ja laittaa pelti uuniin.

Niin se meni tänäänkin.

Mutta mepä emme paistaneetkaan ihan mitä tahansa piparkakkuja. Olin jo vähällä alkaa painaa muottia taikinaan, kun ystäväni alkoikin vieressäni muotoilla veitsellä taikinalevystä kamelia. (Jos tarkkoja ollaan, se oli kakkaava kameli.)

Siirsin sydänmuotin tyynenä syrjään, ja pienen luomisen tuskan ja sileän ja tyhjän piparkakkutaikinan syndrooman potemisen jälkeen päästin sisäisen piparitaiteilijani vauhtiin. Tuloksena oli krokotiili, ankka, käärme ja mestariteokseni: piparkakkulohikäärme.

Voin kertoa, ettei monella ole yhtä hienoja piparkakkuja eikä yhtä ihania ystäviä, nih.

Piparintuoksuisin terveisin,

Sunnuntaitekemistä

2010-11-07T17:02:00.008+02:00

Tänään on se päivä, jolloin

laitoin ensimmäiset jouluvalot esille,

neuloin pipoa ystävälleni,

öljysin leikkuulautani,

kylvetin orkideani (meillä sunnuntai on orkidean kylpypäivä),

vakuutuin, ettei tarvitse olla pakkasta jotta voi käyttää untuvatakkia

ja teitittelin viherkasvejani.

joka tykkää listoista ja toivottaa kaikille leppoisaa sunnuntai-iltaa.

Toinen kuva täältä.

Osuma

2010-11-04T21:52:00.003+02:00

Terveisiä hiphop-tunnilta.

Housut lököttäen ja lippis vinossa,

Tervetuloa, marraskuu

2010-11-01T16:25:00.004+02:00

Tämä viikonloppu on ollut mitä mahtavin.

Olen pelannut rantalentopalloa kristallihiekalla +26°:een lämmössä, satuttanut käteni, toipunut ja todennut ikävöineeni lentopallon pelaamista,

ostanut ihania lankoja ja neulonut pipon ja kännykkäkotelon,

nauttinut sateen ropinasta ikkunoita vasten ja hautautunut entistä syvemmälle sohvan nurkkaan,

yrittänyt lukea tenttiin siinä onnistumatta (lukeminen sinällään ei tuota ongelmia, mutta asioiden muistaminen on eri asia),

juonut hyvää punaviiniä marraskuun kunniaksi,

syönyt aamiaiseksi amerikkalaisia pannukakkuja vaahterasiirapilla ja banaanilla (katosivat parempiin suihin ennen kuin kamera oli lähelläkään annoksia),

ja saanut sunnuntaihini tunnin lisää.

joka on sitä mieltä, että asiat voisivat olla huonomminkin.

Aurinkoinen päivä

2010-10-27T13:54:00.008+03:00

Katsokaa nyt tuota sopuliraukkaa, joka yrittää uhota koiran kuonolle. Voiko olla mitään noin hellyyttävää. Sopuli-tyyppi tuskin edes tietää kuinka iso eläin kaiken tuon kuonon takana on. Välillä elämässä on toisaalta parempi olla tietämättä koko totuutta.

Nyt totuus on kuitenkin se, että ulkona on mitä ihanin syysilma, palautin juuri vuoden kestäneen tutkimusurakkani tarkastettavaksi ja tänään vain hymyilyttää. Siinä totuuksia, joita on turha salata.

Kannattaisi sopulinkin välillä relata.

joka toivottaa kaikille rentouttavaa keskiviikkoa.

Kuva: HS.fi

Kulmat kurtussa

2010-10-19T18:13:00.001+03:00

Hmmm.

Vai niin.

En ymmärrä.

Odotukseni olivat korkealla Paul Austerin Näkymättömän suhteen. Kirjan takakannessakin hehkutettiin kirjan olevan Austerin parhaimmistoa. Jotain taisi kuitenkin nyt tältä lukijalta mennä ohi. (Tai sitten koko kirja.)

Kirja ei ollut missään nimessä huono. Auster kirjoitti jälleen yhtä sujuvasti, kauniisti ja mukaansatempaavasti kuin aina. Tarina eteni ja oli pääosin viihdyttävä, kunnes sitten... Odotin ja odotin sitä kaiken kokoavaa loppuhuipennusta - jota ei tullut. Tai sitten en vain ymmärrä. Onneksi en ole ainoa.

Viimeisen sivun jälkeen jäin kulmat kurtussa miettimään juuri lukemaani, tuskastuin ja sysäsin kirjan seuraavalle lukijalle. Totesin, ettei miettiminen auta, on hyväksyttävä tosiasiat ja vain odotettava henkilökohtaisen Auster-tuntijani selitystä kirjan tapahtumista. Kyseinen henkilö ei sano ikinä en vain ymmärrä.

Olen suositellut tähän mennessä tasaisesti kaikkia lukemiani Austerin kirjoja, nytkään en tee poikkeusta. Suositukseeni sisältyy vain yksi pieni lisäehto: Näkymätön kannattaa lukea jos on jo vakuuttunut Austerin neroudesta.

ei tajuu.

PS.

New York -trilogia:

Lasikaupunki [x]

Aaveita [x]

Lukittu huone [x]

Kuun maisemissa [ ]
Sattuman soittoa [ ]
Leviatan [x]
Mr Vertigo [x]
Timbuktu [x]
Illuusioiden kirja [x]
Oraakkeliyö [x]
Sattumuksia Brooklynissa [x]
Matkoja kirjoittajankammiossa [ ]
Mies pimeässä [ ]
Näkymätön [x]

Kuva: Robert Mecea / AP

Funny Little Frog

2010-10-18T18:57:00.008+03:00

Joku voisi väittää, että jos aamulla ensimmäinen ajatus herätessä on koska pääsen takaisin nukkumaan peiton alle ja montako tuntia siihen on, sattaisi syysmasennus olla ovella. Mutta enhän toki ole masentunut. Olen opiskelija, jolla ei ole akateemista vapautta edes vartin vertaa.

Varmistin varmuuden vuoksi ei-masentuneisuuteni opiskelukavereiltani. He tunnustivat samansuuntaiset ajatukset ja totesivat sen olevan normaalia kymmenen tunnin koulupäivien ja jokaviikkoisten tenttien jälkeen.

Huh.

Illan olen viettänyt peiton alla kuunnellen Belle and Sebastianin Funny Little Frogia repeatilla. Huomattavasti mukavampaa kuunneltavaa kuin päässäni nyt kaksi päivää soinut tää on Pastirol-päivä, päivä joka muistetaan...

Mutkattomin terveisin,

Kuva täältä.

Että sillee

2010-10-13T17:04:00.006+03:00

Avasin eilen sattumalta television, kun Yleltä tuli Homoilta-keskusteluohjelma (katsottavissa Areenassa). Katsoin keskustelua hyvän tovin, kunnes alkoi savua nousta korvista sen verran, että totesin mielenterveydelleni edullisemmaksi lähteä lenkille kuin jäädä TV:n ääreen.

Tänään sitten Helsingin Sanomien sivuilla silmiin pomppasi otsikko "Ylen Homoilta nosti kirkosta eronneiden määrää".

Siinä vaiheessa, kun homoliittoja verrataan insestiin tai lemmikin/koneen kanssa solmittavaan parisuhteeseen, on parempi laittaa TV kiinni ja todeta, että onneksi suvaitsevaisuuttakin vielä löytyy.

Hohhoijaa taas,

MYYTY!

2010-10-11T16:52:00.007+03:00

Mangohehkutus sikseen, nyt minulla on oikeasti asiaa. Kerrankin.

Arabia teki muinoin ikävästi ja lopetti vihreän 24h-sarjan. Nyt haluaisinkin viimein päästä eroon keskeneräisestä sarjastani. Kaikki astiat ovat ykköslaatua ja hyvässä kunnossa. Luovun edullisesti ja hinta on neuvoteltavissa.

Tarjolla vielä 8 ruokalautasta (∅ 26cm), 4 leipälautasta (∅ 20cm) ja 4 syvää lautasta (∅ 18cm).

Kurkithan kavereiden astiakaappeihin kans? Niille saa myös vinkata täydennysmahdollisuudesta. Ei ole pakko, mutta olisi suotavaa. Kiitos, ihanat.

Astiaviidakossa,

Kuva lainattu täältä.

Hulluja mangoja

2010-10-10T20:36:00.006+03:00

Nyt täytyy kyllä antaa Stockalle ja hulluille Hulluille Päiville propsit. Big time.

Harvoin saa Suomesta niin hyviä mangoja kuin äsken syömäni. Tuore mango on maultaan taivaallista - silloin kuin se maistuu siltä miltä pitäisikin. Ostan optimistina tasaisin väliajoin kyseisiä hedelmiä, ja tasaisin väliajoin joudun pettymään kun ei se ole niin hyvää kuin ne australialaiset joita lapsena syötiin. No nyt oli.

(Niin, ei siis syöty australialaisia.)

Ehkä tämä makunautinto oli niiden kymmenien ei-niin-hyvien mangojen ja Hulluille Päiville ahtautumisen arvoista.

Hedelmistä hullaantuneena,

Viikonloppujee

2010-10-08T17:12:00.002+03:00

Eilen kävin astangajoogassa ja söin lettuja parhaassa seurassa. Tänään nautin perjantaista, huomenna ystävistä ja korkokengistä.

Ei pöhkömpää.

Värikästä viikonloppua toivottaen,

Kuva täältä.

Voi parkaa

2010-10-04T14:22:00.001+03:00

Hupsista, kuinkas tässä nyt näin kävi. Eilen hehkutin aurinkoista syyssäätä ja toivoin ettei sää ikinä muuttuisi. No enpä toivo enää. Hähä!

Toivon, että tulisi hyytävä pakkanen, joka kestäisi pitkään ja jonka sivutuotteena sataisi paljon lunta.

Ostin untuvaparkan. Se päällä näytän Michelin-manin ja eskimon risteytykseltä. Se on lämmin ja pehmeä ja sen sisällä on takuulla turvassa kylmältä viimalta. Sen alta näkyviin jää halutessaan ainoastaan silmät ja jalat. Ja Helsingin talviviiman tietäen yhtään enempää ei itsestään haluakaan paljastaa.

Okei, myönnyn vähän enkä syö sanojani ihan kokonaan. Aurinkoinen syyssää saa jatkua puolestani vielä lokakuun, mutta marraskuun alun soisin jo olevan jäätävä. Kiitos.

joka totesi untuvatakin olevan vähän liian kuuma sisällä pidettäväksi.

Kuvat: Peak Performance

Hyvää lokakuuta!

2010-10-03T14:51:00.003+03:00

Voi näitä syyspäiviä! Ihanaa aurinkoa, kirpeää ilmaa ja keltaisia lehtiä. Eilen aamulenkillä ihmettelin vain, kuinka kaunista voi olla. Meri oli sumuinen ja aamuaurinko niin kirkas, että häikäisi.

Vietin koko päivän hymyillen.

Illalla hymy hyytyi, kun pelasin veljeni kanssa jotain kummallista konsolipeliä, jossa oli hienot grafiikat ja hassuja pikkumiehiä. Enää ei hymyilyttänyt, koska olin niin huono. Keskityin suurimman osan ajasta pelaamisen sijasta enemmän höpöttämiseen. Niitä nappeja vain on liikaa, enkä koskaan muista pitääkö painaa yytä vai aata vai liipasinta kun haluaa hypätä. Niinpä painoin kaikkia nappeja vuorotellen.

Voinko mä tappaa sut vahingossa? Ai en, hyvä.
Mitä? Missä mä oon? Ai oonko mä toi keltainen? Luulin koko ajan olevani punainen.

Sellainen peli sitten. Hauskaa oli silti. Enkä kuollut vasta kun pääkkärissä. (Päävastus on kuulemma pääkkäri.)

Mutta niin. Halusin kertoa, että mielestäni tällainen syyssää saisi jatkua ikuisuuden.

Aurinkoisin terveisin,

Kärpäsarmeija ja vähän muuta

2010-09-30T21:22:00.000+03:00

Tänään join iltateeni Seikkailu-Muumi -mukista. Tai oikeastaan se ei ollut iltatee vaan iltachailatte. Mukin valinta kuvasi hyvin kulunutta päivää. Seikkailin aamusta iltaan asti, ainakin henkisesti.

Palaveroin pahaa aavistamatta tutkimukseni ohjaajien kanssa, ja kun sovitut asiat oli käyty läpi, ohjaajani kävivät jotakuinkin seuraavanlaisen sananvaihdon keskenään:
No kerrotaanko me jo? (Epäilyksiä herättävää virnuilua.)
No ehkä pitäisi sanoa.
Me ehdittiin tässä vähän jutella...
Heräsin tänään aamulla tähän loistavaan ideaan.
Joo, se on todella hyvä idea.

No kertokaa nyt jo.

Ja sitten se tuli: Haluaisitkos alkaa tehdä väitöskirjaa? No en haluaisi! En vastannut noin, vaikka vähän olisi tehnyt mieli. Kaikkea kanssa. Lupasin miettiä asiaa.

Väitöskirjaehdotuksen lisäksi mieltäni järkyttää banaanikärpäsarmeija, joka on asuttautunut keittiööni. Eikä minulla ole edes banaaneja. Typerät, typerät kärpäset.

Onneksi iltaani oli rentouttamassa Paul Austerin uusin, chai latte ja seitsemänkymmentäprosenttinen tumma suklaa, jonka on oltava terveellistä.

Nenä kiinni kirjassa,

Totuus kengistä

2010-09-26T10:08:00.001+03:00

"Shoes are very emotional. Because they alter the way that we stand, the way we walk, they change our body language. Whatever woman we are that day, we have a pair of shoes that goes with it."

- Alannah Weston, Selfridges

Mrs. Weston puhuu fiksuja. She definetly hit the nail of the head. Torstaina Lontoossa avattiin Selfridges-tavarataloon maailman suurin naisten kenkäosasto.

Westonin viisaat sanat osuivat verkkokalvolleni sopivana hetkenä. Jätin eilen ostamatta upeat kengät - koska en tarvitse niitä. Mistä lähtien se on ollut syy, kun on kyse kengistä?! Kysyn vaan. Nyt vähän harmittaa, sillä vaikka en tarvitse ainoitakaan uusia kenkiä, ne olivat ihanat.

Noniin. Katsokaa nyt mitä tapahtui. Puhuin kengistä mennessä aikamuodossa! Aivan kuin niitä ei enää olisi. Menetin mahdollisuuteni, jätin ne. Hylkäsin. Voi, minkä teinkään.

Mitäpä jos huomenna olenkin Westonin sanoin se nainen, joka tarvitsee juuri niitä kenkiä?

Niinpä.

Ride The Tandem

2010-09-24T19:05:00.007+03:00

Mitä saadaan kun yhdistetään kaksi pyöräilyhullua tyyppiä ja järjetön idea?

Saadaan Ride The Tandem - yksi pyörä ja 30 000 km poljettavaa läpi mannerten. Sairasta. Mutta aika siistiä.

Poitsujen reissu alkaa tammikuussa 2011. Siihen asti aion olla avoimesti skeptinen innostunut ja kannustava ja seurata reissun suunnittelun etenemistä Facebookista.

Rullaavin perjantaiterveisin,

PS. Tämä mainos ei valitettavasti ollut maksettu. Menin lupaamaan, että mainostan, ja totesin tämän olevan helpompi väylä siihen kuin Ride The Tandemin nettisivujen osoitteen painaminen työtakkiini tai banderollien heiluttaminen ympäri Helsinkiä.

PPS. Oikeasti en ole tippaakaan skeptinen. Ihan totta. Luotto on kova.

Kuvat: Ride The Tandem

Päivän piristys

2010-09-23T20:15:00.008+03:00

Tänään koin jännittäviä hetkiä, kun postiluukustani tipahti kirjekuori, jossa oli käsin kirjoitettu nimeni ja osoitteeni. Jännitystä lisäsi se, etten tunnistanut käsialaa.

(En myöskään tunnistanut työnantajani käsialaa, kun sain ensimmäisen palkkakuittini. Kuvittelin kuoren perusteella saaneeni vähintäänkin rakkauskirjeen.)

Käsiala paljastui kuuluvan muuan turkulaiselle ystävälleni. Tuuli oli viettänyt tehokasta askartelupäivää, ja ihmettelen edelleen kuinka juuri minä ansaitsin yhden upeista korteista. Sitäpaitsi kortti sopii mustaan hyllyyni kuin nakutettu. Siellä se nyt komeilee ja muistuttaa, että joka päivä on hyvä päivä tehdä jotain excellenttiä.

Kortit ja kirjeet ovat sateenkaarien ja leipäjuuston ohella parhaita päivän piristäjiä.

Kiitos, ihana Tuuli!

joka kehoittaa kaikkia lähettämään toisinaan ystävälle kortin. Ihan muuten vain.

Uutisia, pimeyttä ja kramppeja

2010-09-22T20:30:00.005+03:00

"Mooseksen käsi ei ehkä saanutkaan Punaistamerta jakautumaan kahtia niin kuin Raamatussa kerrotaan. Meren saattoi halkaista yön yli puhaltaneet voimakkaat itätuulet", kerrotaan tänään Helsingin Sanomissa.

No shit.

Tein ihan itse tänään jopa hieman edellistä yllätyksellisemmän havainnon: huomenna yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Havahduin myös siihen, että kymmentä yli kuusi aamulla - tiedän, silloin ei kenenkään kuuluisi vielä olla hereillä - on pimeää.

Pimeys pääsee yllättämän joka vuosi. Tavallaan sen paljous on tuttua, mutta jotenkin se aina pääsee unohtumaan kesän aikana.

Se, mikä ei ole tuttua, on kylkiluuvälilihasten krampit. Ihan totta, ei moisista lihaksista pitäisi olla mitään haittaa ihmiselle. Pohje-, hauis- ja vatsalihakset voivat krampata treenin jälkeen. Ymmärrän ja jopa hyväksyn sen. Mutta kolmen viikon tahattomasta kylkiluuvälilihastreenistä ei saisi olla palkintona kivuliaita lihassupistuksia aina kun yskii tai hengittää sisään.

Keuhkoni ahdistuvat ennen kuin minä ehdin ahdistua pimeästä.

joka opettelee taas polttamaan kynttilöitä ja hengittämään pinnallisesti.

Ngggh

2010-09-21T18:49:00.006+03:00

Joku on joskus sanonut, että opiskelu on elämän parasta aikaa. Se joku on huijannut.

Toisaalta se joku väittää myös että huoleton lapsuus, keski-ikä ja vanhuus ovat parasta aikaa. Optimistista ajattelua. Onhan se hyvä, että sen jonkun mielentilasta riippuen koko ajan on se paras hetki elää. Siistiä.

Syön kyllä varmasti vielä sanani, mutta voisin vannoa, että opiskelu ei ole minulle se aika. Ainakaan nyt. Tällä hetkellä opiskelu tuntuu silkalta vapaa-ajan riistolta ja opiskelijoiden henkisen kantin ja ennen kaikkea hermojen testaamiselta.

Toivottavasti tämä kaikki ja tämän kaiken kestäminen tekee minusta vahvemman ihmisen ja paremman tulevan ammatinharjoittajan.

Aloitan kuitenkin sanojeni syömisen jo haukkaamalla ihan vähän reunasta, sillä parin päivän päästä saatan hyvinkin olla onneni kukkuloilla hyvin menneen poiston jälkeen tai tehtyäni huippuhienon paikan. Niin se vain menee.

Onneksi vieressäni on kaveri, joka haukkaa sanojen lisäksi mitä tahansa suuhunsa saa.

Tämän tyypin seurassa ei sitäpaitsi voi kuin nauttia elämästä. Vaikka vähän harmittaisikin. Ihana eläin.

Turkkiterapian ja loman tarpeessa,

Laskuvarjoinspiraatio

2010-09-18T14:25:00.007+03:00

Poen iltapukukuumetta. Kaapissani on jo kaksi, joista toisen teetätin omien piirosteni mukaan, ja kankaineen mekon hinnaksi tuli 60€. Toisen puvun äitini uhkarohkeasti osti minulle All Saintsin alennusmyynnistä 40 punnalla. Voisi siis sanoa, että olen päässyt suhteellisen halvalla.

Ja siinäpä oiva ja lähes täysin riittävä syy perustella itselleen vielä yksi iltapuku.

Enkä puhu ihan mistä tahansa mekkosesta.

All Saintsin Parachute Dress on ihan älytön. Ja niin upea. Mekkoon on käytetty 10 metriä kangasta ja sen voi sitoa ja kieputtaa päälleen miten haluaa.

Eli tavallaanhan mekosta saisi aikaiseksi niin monta erinäköistä asua, että olisi vähän sama kuin ostaisi kerrallaan kolme iltapukua. Mikä sijoitus!

Ehhh.

joka kaipaa kannustusta, lisäperusteluja ja päähän taputtelua.

Kuvat täältä ja täältä.

Syysiloja

2010-09-15T18:59:00.006+03:00

Kun ulkona on harmaata ja myrskyää ja sisällä tuoksuu uunituore omenapaistos, ei asiat voi olla kovin huonosti.

Lämpimänä myrskyn silmässä,

Pesuongelma

2010-09-13T14:33:00.000+03:00

Korjasin eilen pesukoneen.
[x] Oikein
[ ] Väärin
[ ] Muu, mikä? ______

Ylläoleva väittämä on melkein totta.

Paitsi ettei pesukoneeni ollut rikki. Mutten tiennyt sitä siinä vaiheessa, kun aloin korjauspuuhiin. Joten mielestäni saan olla hyvin ylpeä itsestäni ja korjaustaidoistani.

Minulla oli konsulttiapua puhelimen päässä, tosin puhelin ja apu joutuivat välillä taskuun odottamaan. Arvaattehan, ettei pesukonetta nyt yhdellä kädellä korjata.

Vaikka palattekin oletettavasti halusta kuulla yksityiskohtaisesti kuinka konttasin kylppärinlattialla ja yritin tyhjentää pesukoneen rummullisesta vettä, koska linkous eikä poistoletku hoitaneet niille kuuluvia tehtäviään, en aio siitä kertoa. Kerronpa vain, että oikea luukku löytyi (aukesi kolikon avulla, tunsin itseni vähintäänkin nuoreksi MacGyveriksi), vararengas ja putki ja se ja se palanen ja sihti ja siivilä löytyivät luukun takaa. Ihan niin kuin pitikin. Ja nukkasihdistä löytyi ponnari. Juuri niin kuin ei pitänyt.

Hiuslenkki oli ajanut pesukoneeni oikosulkuun. Ja minut pyykkeineni ahdistuksen partaalle. Hävetti melkein tunnustaa puhelimeen kysyttäessä no oliko siellä jotain tukkeena että no olihan siellä.

Tunsin itseni kovin tyttömäiseksi vaikka miehekkäästi pesukoneen korjasinkin.

joka ystävällisesti kehoittaa olemaan laittamatta pyykin sekaan asioita, jotka eivät sinne kuulu.

Vielä kerran

2010-09-12T14:39:00.000+03:00

En taaskaan tarvinnut. Ja taaskin vain halusin. Järkeilin itselleni, miksi ostaa vielä yhdet nilkkurit. Noh, kuulkaapas...

Englannissa Clarks on jokamiehen, jokanaisen ja jokakadunkulman kenkämerkki. Vauvasta vaariin ja mummosta hiireen, kaikille löytyy. Kengissä käytetty nahka on laadukasta, samoin kenkien laatu. Suomessa suutari ihmetteli, mistä olen ostanut niin hienot ja niin hyvää nahkaa olevat saappaat, ja oli suorastaan pöyristynyt, kun kerroin niiden keventäneen lompakkoani juuri ja juuri satasen. Vakuutuin nahkan erinomaisuudesta viimeistään silloin. Ja ahkeran käytön jälkeen entisestään.

Suomessa Clarksin kengät ovat puolestaan hyvin kalliita, pääosin tylsiä ja sisäänostajat ajattelevat selvästikin, että hyvälestiset ja laadukkaat nahkakengät kuuluvat väestölle, jonka toinen jalka on jo haudassa. Eikä siinä mitään pahaa, mutta miksi tänne ei voida tuoda myös niitä kauniita ja siroja malleja. Sitä en ymmärrä.

Siksi päätin hyödyntää Lontoon valikoimia ja hintoja. Vielä kerran.

Nilkkurit istuvat jalkaani kuin unelma, eivät pääse oikeuksiinsa kuvissa, ovat sitä samaa unelman pehmeää nahkaa ja sopivat mihin tahansa asuun. Ja maksoivat punnissa aika tarkkaan puolet eurohinnasta.

Olisi jäänyt harmittamaan, jos en olisi ostanut kenkiä joita en oikeastaan tarvitse, mutku...

Tassutellen ja kopsutellen,

Kuva: Clarks

Liimaa pääsi viemäriin

2010-09-11T19:06:00.001+03:00

Kipeänä olo on ihan kivaa. Silloin jos ei ole liian kipeä, mutta on tarpeeksi kipeä jotta voi hyvällä omallatunnolla olla koko päivän yöpaidassa. Ja jos kipeys ei kestä paria päivää kauempaa. Ja jos kipeänäolopäivinä ei olisi muutenkaan mitään liian tärkeää tehtävänä.

Ja jos kipeys ei vie ääntä. Eilen luulin saavuttaneeni kähinän huipun. Tai ehkä saavutinkin, sillä tänään vain örisen. Äänihuuleni tärisevät ja yrittävät tuottaa jotain ääntä. Tänään voittaisin matalaäänisimmätkin miehet aamumörkömurinassa (unisten äänihuulien pärisyttelyssä, tiedättehän).

Nyt on kuitenkin takana jo viisi päivää sairastelua. Alkais jo riittää. Tulen mökkihöperöksi, pääni pehmenee. Kuulen, kuinka aivotoimintani pikkuhiljaa hiljenee kuumeen noustessa.

Kaiken hyvän lisäksi tänä aamuna herättyäni näytin siltä, kun joku olisi käynyt vähän sottaamassa silmämuniani punaisella värikynällä. Lapsenakin jotkut eivät vain osanneet pysyä viivojen sisällä värityskirjojen kuvissa. Vähän sama silmätulehduksen kanssa...

Luin puolitajuisena ja -näköisenä Tuulen varjoa, enkä päässyt eteenpäin lauseesta "...ihmiset, jotka ajoivat polkupyörillä paikatut sukat jalassaan." Siis millä paikatut? Syytän kuumetta.

Vähän sama juttu kuin ero lauseiden Liimaa pääsi viemäriin. ja Liimaa pääsi viemäriin! välillä.

Ihan mahdottomin terveisin,

Merisiili

2010-09-08T10:39:00.004+03:00

Täällä ollaan taas, elossa muttei kovin terässä. Olen tainnut huomaamattani nielaista kaktuksen/merisiilin/pallokalan. Kurkkuni on niin kipeä, etten pysty puhumaan, syömään ja hädin tuskin nielemään. Ehdin jo pohtia, kostaako joku minulle liiasta puhumisesta...

Kuuman teen juonti, Tuulen varjon lukeminen ja IKEAn hyllyn kokoaminen onnistuu todistetusti ilman puhumista.

Hiljaisin terveisin,

Sunnuntaiolotila

2010-08-29T20:07:00.006+03:00

Olen alkanut näin vanhemmiten arvostaa sunnuntaita. Sunnuntai ei enää olekaan vain päivä ennen maanantaita. Tänään on ollut juuri sellainen sunnuntai kuin sunnuntain kuuluukin olla.

Olen kuunnellut yläkerrassani remontoitavan asunnon sahausääniä, iii-uu iii-uu iii-uu, ja ajatellut tyytyväisenä että minunpa sunnuntai onkin rauhallisempi ja rentouttavampi kuin teidän. Mutta mitä ihmettä kukaan voi sahata koko päivän?

Aamupäivällä kävin ystäväni kanssa Kaapelitehtaalla Design Marketissa toteamassa, että Lumin laukkupöydältä ei löytynyt sitä yhtä nahkalaukkua, joka voisi korvata kuolaamani ihanuuden. Laukkujen suunnittelija sattui kuitenkin olemaan itse paikalla ja lupasi tarkistaa, josko varastojen uumenista (sen syövereistä voi kuulemma löytyä vaikka mitä - miksei meidän varastosta löydy ikinä mitään jännää?) löytyisi vielä yksi mallikappale kaipaamaani laukkua, jonka valmistus on jo lopetettu. Jätin yhteystietoni ja yritin myös viattomasti hymyillen ehdottaa, että voisithan vaikka tehdä vielä yhden laukun ihan minua varten. Jäi yritykseksi, sillä en uskaltanut sanoa ajatuksiani ääneen. Ehkä ihan hyvä niin.

Lounaaksi söin karjalanpiirakoita ja jälkiruuaksi mangoa. Ei, se ei ole mikään kunnon lounas. Mutta koska on sunnuntai, annoin itselleni luvan syödä mitä haluan. Ja halusin mangoa.

Nyt haluan teetä, After Eighteja ja Miehiä jotka vihaavat naisia.

Sunnuntaihömelönä,

Viime yö

2010-08-23T16:17:00.007+03:00

Viime yönä se tapahtui. Nukuin ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen kunnon peiton kanssa. Ja voi sitä riemua, kun sain kääriytyä peittoon enkä läkähtynyt. Pelkkään lakanaankin yritin sinnikkäästi itseni kietoa, mutta kertaakaan en voinut välttyä tyttö+lakana -solmulta.

Olen ilmeisen hyvä tekemään umpisolmuja.

Ihanaa yötä häiritsi tosin uniini väkisin puskeneet vampyyrit. Viime yönä se viimein tapahtui, valitettavasti mutta oletetusti. Olen koukuttanut itseni True Blood -sarjaan, jota kaikki kehuvat, ja jota salaa inhoan. Ja katson silti.

Onneksi, onneksi usein juuri ahdistavia unia nähdessäni tajuan unessa, että uneksin. Pystyn myös päättämään jatkanko unta vai heräänkö tai vaihdanko toiseen uneen. Viime yönä päätin lopettaa pelottavan vampyyriunen ja siirryin tutumpiin tyyppeihin. Aamulla silti vähän ahdisti.

Teentuoksuisin terveisin peiton alta,

Kuva täältä.

U2 - 360° Tour

2010-08-22T14:47:00.013+03:00

Joku on tainnut joskus sanoa, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ehkä. Tässä siis paljon kertovaa kuvasadetta eiliseltä keikalta.

Tosin keikka on vähän turhan heppoinen sana, kun on kyse maailmanluokan show'sta, jonka konserttilava, "The Claw", on suurin koskaan rakennettu lavarakennelma. Siltä se myös näytti.

Ja koska olen monien sanojen nainen, en malta olla höpöttämättä edes vähän...

Lauantain konsertissa tehtiin historiaa, kun U2 esitti uuden biisinsä, Every Breaking Wave, maailmanesiesityksenä. Esityksen loppupuolen sadekaan ei haitannut, ja Bono sai koko yleisön laulamaan Singing in the Rainia ennen encorea. Semmonen pikkukeikka sitten.

Wau,

Fossil it is

2010-08-21T18:21:00.002+03:00

Olen kärjistetysti sitä mieltä, että kello ja kengät tekevät asun. Olen kuitenkin kulkenut nyt yli kaksi vuotta ranteessani kello, jonka kellotaulun lasi on halki. Uutta kelloa on etsitty huolella, hartaasti ja jopa aavistuksen epätoivoisesti.

Nyt se sitten tuli vastaan Lontoossa, etsimättä ja ennalta aavistamatta. Kaipasin siron sirojen kellojeni rinnalle suuren, yksinkertaisen ja arkisen nahkarannekellon. Olen jo useaan otteeseen todennut, että miesten kellot ovat usein paljon lähempänä hakemaani kuin naisten. Pieneksi ongelmaksi on tosin muodostunut se häiritsevä tosiasia, että miesten kellot on tehty miesten ranteisiin sopiviksi. Mikä kumma logiikka siinä on?

Ihankivana plussana tässä kellossa on, että oikeasti näkee, paljonko kello on. Edellisen kelloni kanssa jouduin toisinaan ongelmiin, kun liian väsyneenä tai parin viinilasillisen jälkeen yritin päätellä, onko kello puoli kymmenen vai puoli yksitoista. Ei se aina ole niin helppoa, jos ei ole numeroita. Eikä edes apuviivoja! Nauroin ystävälleni, että ihmettelen joka kerta uutta kelloani ihaillessani, että hei siitähän näkee oikeasti paljon kello on. Ei pidä ottaa kaikkea itsestäänselvyytenä. Siten ilahtuu paljon useammin.

Psst, kello on muuten nyt tasan kahtakymmentäyhtä yli kuusi. Repikää siitä.

Ajan hermolla,

Perjantaisiivous

2010-08-20T22:46:00.006+03:00

Jaksoin jatkuvasti vinoilla ystävälleni siitä kuinka perjantai-ilta on hyvä aika imuroida. Vuosia sitten tyypin piti lähteä illalla leffan jälkeen kotiin - perjantaina - koska piti imuroida. Olisi voinut kuvitella, että se oli huono tekosyy päästä pois, mutta niin ei tainnut kuitenkaan olla. Perjantai-imuroinnista on sittemmin tullut käsite.

Tänään viimein tein sen, annoin periksi, ja imuroin perjantai-iltana. Iski siivouspuuska, ja silloin siihen on tässä taloudessa tartuttava. Moinen puuska ei nimittäin kovin usein täällä puhaltele. Perjantai-imurointi ei ollut sittenkään hassumpaa. Touhukkaasta perjantaisiivouksesta johtuen en tosin löydä enää tavaroitani. Ne eivät ole enää oikeilla väärillä paikoillaan. Sama haittailmiö ilmenisi tosin epäilemättä myös maanantai- tai - hui kamala - keskiviikkosiivouksenkin jälkeen.

Tapaa tästä en aio tehdä. Mutta ehkä sitä voi käyttää tekosyynä, jos haluaa kotiin nyhväämään perjantai-iltana. Mutku mun pitää imuroida. Tänään? Nyt? Nyt on perjantai. Nii-in, mun pitää silti imuroida.

Tuuletusta vailla,

Kuva täältä.

Sanahelinää

2010-08-19T20:20:00.000+03:00

Kyllästyin Rakkauden musiikkiin ja siirryin Miehiin jotka vihaavat naisia.

Kertaheitolla ääripäästä toiseen, kumpikin varmasti hyviä vaihtoehtoja. Nyt kaipasin jotain nopeasti mukaansa tempaavaa, joka ei päästä otteestaan. Larsson oli sadanviidenkymmenen sivun perusteella hyvä valinta.

Jotenkin epäilen, että Rakkauden musiikki saa pysyä kirjahyllyssä niin kauan, kun trilogiaa on jäljellä. Siihen tuskin menee kauaa.

Lukuintoisin terveisin,

Radiohiljaisuus seis

2010-08-18T00:27:00.012+03:00

Täällä minä olen edelleen, vaikka blogin aktiivisuuden perusteella sitä ei uskoisi. Selvisin junakolarista ja ilmakuopistakin, joiden takia puristin rystyset valkoisina käsinojia lentokoneessa. Ehdin siis radiohiljaisuuden aikana käväistä Lontoossa, lempikaupungissani.

Toteutin jälleen hyväksi havaitun taktiikan: lähdin puolityhjällä matkalaukulla ja palasin liian täydellä. Onneksi olen hyvä ja järjestelmällinen pakkaaja, muuten olisi voinut tehdä enemmän tiukkaa kuin nyt. Punnitsin laukun varmuuden vuoksi ennen lähtöä. Vaaka näytti reilusti alle painorajoituksen: 18,9kg. Tähän isäni totesi noniin, olisit ihan hyvin voinut ostaa vielä parit kengät. Kiitin kenkäharrastukseni kannustamisesta ja esitin, etten ymmärtänyt lauseen sisältävän yli yhdeksän sanaa puhdasta sarkasmia.

Saarivaltiossa katselin katkerana Helsingin säätiedotuksia samalla kun mietin laittaisiko päälle aamulla villapaidan ja tuulta ja sadetta pitävän takin vai pooloneuleen ja tuulta ja sadetta pitävän takin. Tekipähän ainakin mieli ostaa lämpimiä syysvaatteita - ja -kenkiä. Niitä tarvitaan vielä täällä Suomessakin, uskokaa tai älkää.

joka kärsii kahden tunnin jetlagista.

Kuvat Lontoon kämpän parvekkeelta.

PS. Ajattelin aloittaa parin päivän mittaisen suomilomani ahkerasti urheilemalla, kunnes huomasin, että kaikki yliopistoliikunnan kivat tunnit ovat täynnä. Miten opiskelijat jaksavat rehkiä sisätiloissa vaikka on kesä ja lämmin? Menisitte ulos pomppimaan...

PPS. Ehkä uhmaan kaikkia ja kaikkea ja menen pummilla joogaan.

Yöllistä junailua

2010-08-09T10:50:00.011+03:00

Ystäväni kysyi, miksen ole päivitellyt blogiani. Vastasin on ollut helteitä. Helteet pehmentävät pään ja jäätelön kesken syömisen. Ja toisinaan helteitä seuraa niin järisyttävä ukonilma, että uhkaillaan ulkonaliikkumiskiellolla ja puita kaatuu junaraiteille.

Toisinaan saattaa myös sattua niin huono tuuri, että on juuri siinä junassa, joka ajaa raiteille kaatuneita puita päin. Vaunun yläkerrassa kävi järjetön rytinä, ulkona vain välähteli, ikkunat tärisivät ja veturi hajosi. Niinpä, siinähän sitä oltiin sitten, keskellä metsää yöllä rikkinäisessä junassa, jossa ei toimi sähköt. Ulos ei saanut mennä rikkinäisten sähkölinjojen takia ja sisällä oli tuskasen kuuma. Kukaan ei tiennyt mistään mitään ja kuulutukset kertoivat tasaisin väliajoin ettei tiedetä vielä miten täältä päästään pois, ollaan kärsivällisiä. Ollaan ollaan. Kolme tuntia odotimme junassa kunnes pelastusajoneuvot kaahasivat paikalle valot vilkkuen, raivasivat metsän ja pusikon läpi kaksi kävelyväylää raiteilta pikkutielle. Bussitkin tulivat, ja matka jatkui tien päällä.

Voihan sitä viettää yön niinkin.

Yhtä kokemusta rikkaampana,

Piknikpäivä

2010-07-31T10:27:00.006+03:00

Perjantaina olin töistä tullessani sitä mieltä, että on kyllä vähän viileä, tähän ne helteet taisivat loppua. Ystäväni informoi, että Rautatientorin valotaulu näytti +29°C. Noh, onhan se kylmempää kuin kolkyt ja risat.

Lähdimme juhlistamaan lämpimien säiden loppumista Suomenlinnaan piknikille. Kivuttiin (vai kavuttiin?) muurin läpi kolosta rantakallioille, aurinko paistoi, herneet ja mansikat ja kirsikat olivat maukkaita, ihmeteltiin ohi lipuvia risteilyaluksia, ja niiden perässä seuraavaa vesi-ilmiötä; rantavesi pakeni aluksen imussa ja pian tuli hyökyaalto ja meren pinta nousi paikallisesti, aika hurjaa!

Piknikkimme keskeytti muuan hyvin juopunut herraihminen, joka päätti leiriytyä jotakuinkin selkämme taakse. Hänellä oli jatkuvasti jotain asiaa, joka useimmiten liittyi ulkonäköömme - kohteliaisuuksia ja haukkuja sateli tasaiseen tahtiin. Välillä hän oli rakastunut minuun ja ripsiini, jotka ovat arvatenkin kuin linnunsiivet, välillä ystävääni, jolla on karseen värinen rotsi ja ihanat jalat. Pääosa ajasta meni kuitenkin siihen, että yritimme vakuuttaa tyypille, ettei kannata mennä uimaan, vaikka hän halusi vain mennä mereen makaamaan ja olla yhtä meren kanssa. Koska emme halunneet lukea seuraavan päivän lehdestä Suomenlinnan hukkumistapauksesta, emme lähteneet paikalta ennen kuin poliisivene tuli noutamaan tyypin. Päivän hyvä työ tuli tehtyä ja samalla ihmeteltyä, miten säälittäväksi ihminen voi alkoholin vaikutuksesta muuttua.

Kokonaisuudessaan päivä ja piknik oli häiriötekijöistä huolimatta onnistunut. Kuvia ette saa edelleenkään, asia muuttunee viikonlopun aikana. Siihen asti saatte nauttia täysin siemauksin kirjainten ihmeellisyydestä.

Hitaan lauantaiaamun keskeltä,

PS. Ainiin, yksi asia vaivaa mieltäni edelleen. Herra Humalainen kertoi meille arvoituksen: Kuunnelkaa nyt tarkasti. Mulla on teille kysymys. Jos kolme kanaa juoksee kilpaa, miten ne tulee maaliin? Vastausta emme ikinä saaneet.

Jos olisin niin olisin

2010-07-28T18:07:00.005+03:00

No voihan kurppa, nyt en voi enää edes teeskennellä ettei harmita, että kamera on käyttökelvoton (ja täynnä ihania kesäkuvia). Nyt olisi yksi niistä harvoista hetkistä, jolloin tulisi tyytyä kännykkäkameran kuviin, joita taas inhoan poikkeuksetta, minkä takia en ikinä kuvaa kännykällä. En edes nyt, vaikka olisi pitänyt.

Pitkän työpäivän jälkeen olin väsynyt, nälkäinen ja kiukkuinen. Illan pelasti Enkelipeli, nektariinit, aurinko ja viileän nurmikon aiheuttaman painaumat pohkeissa. Tähän väliin voitte kuvitella nätisti sommitellun valokuvan, jossa näkyy kirja, jonka kirjanmerkki on 50 sivua lopusta, pari mehevää hedelmää ja vihreää nurmikkoa. Sellaisen kuvan nimittäin olisin ottanut, jos olisin ottanut.

Kuvattomuutta pahoitellen,

Kesäolotila

2010-07-27T19:48:00.006+03:00

Onkohan se jokin sääntö, että kirjan kuuluu paljastua erinomaiseksi takkuisan alun jälkeen? Se jollain kieroutuneella logiikalla karsisi pois kaikki kärsimättömät lukijat, jotka eivät jaksa alkua pidemmälle, ja jotka eivät ansaitse ennen keskikolmanneksesta alkavaa lukunautintoa. Toinen vaihtoehto on, että olen viimeaikoina ajautunut lukuyhteyteen moisten kirjojen kanssa. Onneksi en ole pessimistinen tollo vaan jaksan odottaa parempaa. Luen paraikaa Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeliä. Lois-ta-va kirja - nihkeän alun jälkeen.

Tänään oli muutenkin lähes täydellinen kesäpäivä. Ensiksi luin Enkelipeliä Espalla. Pian istuin ystävän kanssa rannalla, nautimme ilta-auringosta, kaivoimme jalkamme rantahiekkaan, kävimme uimassa ja illan päätteeksi vielä jätskillä. (Kyllä, otin sitruunarahkan, älkää yhtään virnuilko siellä.)

Sitäpaitsi valokuvat ovat mielestäni yliarvostettuja blogissa. Tai sitten hetkellinen yliarvostaminen saattaa johtua siitä, että kamera on pullollaan ihania kesäkuvia, akku on loppu ja laturi Turussa. Niin, Turussa, se vasta on kaukana se. Onneksi posti tuo ja tuuli vie. Älä ihan vielä mene postinjakaja, älä vielä, olet muillekin totta... Eiku lehdenjakaja, mutta kuitenkin.

Ja arvatkaa mitä, arvatkaa mitä! Varasin eilen lennot Lontooseen. Se vasta on ihanaa se!

Nyt menen, ja suihkutan suolat pois iholtani.

joka ei pysy auringon vilkastamien ajatustensa perässä, ja jonka lukulistalla ovat seuraavina ainakin Alkulukujen yksinäisyys ja Tuulen varjo.

Kuva täältä.

Olen rakastunut

2010-07-20T17:52:00.006+03:00

Tällä kertaa rakkauteni kohde on upea, pehmeä, kaunis ja ennen kaikkea monikäyttöinen. En löytänyt rakkaastani valitettavasti kuvaa, toisaalta kuva ei tekisi moiselle ihanuudelle edes oikeutta. Luotan teidän mielikuvituksiinne ja -kuviinne.

Puhun kauan etsimästäni laukusta, joka sattuu olemaan Marc O'Polon ja maksamaan vähän liikaa. Kyseinen yksilö on ruskeaa nahkaa ja niin suuri, että sinne mahtuu heittämällä puoli elämää. En vain pysty käsittämään sitä epäloogisuutta, jonka mukaan sesongin laukut eivät ole alennuksessa vaikka kaikki muut asusteet vaatteiden ohella on.

Murtunein (ja rahanahnein) terveisin,

Kuva täältä.

Öistä kuona-aineiden poistoa, prkl.

2010-07-14T20:30:00.006+03:00

Nyt on kuuma. No shit. Pidän helteestä, ja yleensä olen sitä mieltä, että on valittava valittaako kylmästä vai kuumasta. Tähän asti minä olen päättänyt valittaa kylmästä. Mutta nyt olen pyörtämässä periaatettani, olen ylittämässä rajaa, jonka takana ovat ne petturit, jotka valittavat sekä kylmästä että kuumasta.

Viime yö oli viimeinen pisara paatuneelle kylmästävalittajalle. Nukuin yön aikana ehkä kolme tuntia. Kun sisällä on lämpimämpää kuin ulkona, vaikka lähennellään pian Suomen kaikkien aikojen lämpöennätyksiä, on jokin pahasti vinossa. Hikoilin, join, pyöriskelin sängyssä ja mietin, voisinko muuttaa väliaikaisesti pyöräkellariin. Vähän väliä heräilin hikisestä horroksestani tarkistaakseni hengittääkö koirani vai onko se saanut lämpöhalvauksen. Viimeisen kerran katsoin kelloa neljältä. Kuudelta hauvaherra päätti parkkeerata itsensä naamani viereen, ja nuuhkia minua kirsu kiinni poskessani. Oli aamupalan ja kylmän veden aika. Jälkimmäinen kelpasi meille molemmille.

En kaipaa talvea, mutta kaipaan sitä, että voi kääriytyä untuvapeittoon villasukat jalassa ja nukkua hyvin. Tai vain nukkua hyvin.

joka toivoo itselleen viileitä, kauniita ja sikeitä unia ensi yöksi.

Kengät nro 3

2010-07-06T18:09:00.007+03:00

Tänään yllätin itseni ajattelemasta syksyä, farkkuja, kaulaliinoja ja ruskaa. Rankaisin itseäni henkisellä torumisella ja ajatusten kieltämisellä. Fyysisenä moittimisena toimi kastuminen kesäisessä ukkossateessa - auringon ohella ehdottomasti kesän paras sääilmiö. En tajua, miksi pitää kesken helteisen kesän alkaa haikailla syksyn perään. Ehkä se on vain henkistä itsepuolustusta, jottei syksy - sitten joskus kun se tulee pitkän ja helteisen kesän jälkeen - iskisi tullessaan vasten kasvoja ihan niin kovaa.

Onneksi, onneksi vielä on kesää jäljellä, vaikka inhoankin sitä biisiä yli kaiken. Hellepäivät kuitenkin kelpaavat huolimatta hetkellisistä ruskankaipuumielenhäiriöistä. Sitäpaitsi nyt ehdin ulkoiluttaa lukuisia sandaalejani, joista viimeisimmät ovat Lontoo-kengät nro 3.

Olen käyttänyt jo vuosia saksalaisia Birkenstock-sandaaleja työkenkinä. Lontoossa kyseiset sandaalit ovat löytäneet tiensä jo katukuvaan, ja lähes jokaisessa kenkiä myyvässä liikkeessä oli vähintään paria mallia Birkenstockeja tarjolla. Kadulla vastaan tuli näitä sandaaleja enemmän kuin ehti vastaantulijoiden jalkoja tuijotella. Mielestäni harvinaisen fiksu muoti-ilmiö, joka ulottuu viimein ansaitusti terveydenhuoltoalan ulkopuolelle. Viikon lomailun jälkeen en enää jaksanut kadehtia muiden hyvinvoivia jalkoja, ja menin ja ostin ylläolevat varsvassandaalit, pronssin värisinä tietty. Mielen lisäksi jalat kiittää.

Jyrisevin terveisin ukkosen keskeltä,

Kuva täältä.

Yrittäisitte edes

2010-06-30T21:29:00.006+03:00

Ihmiset, käykää säännöllisin väliajoin hammaslääkärissä ja käyttäkää nyt &#/"!%= niitä aurinkosuojakertoimia.

joka ihmettelee ihmisiä, jotka tulevat kymmenen vuoden tauon jälkeen hammaslääkäriin, ja ihmettelevät kun hampaat eivät olekaan enää hyvässä kunnossa.

&

joka ei ymmärrä, että onko joidenkin mielestä todella hetken rusketuksen arvoista polttaa nahkansa. Iho suojaa teitä, suojatkaa te sitä. Nih.

Reipas tiistai

2010-06-23T13:58:00.006+03:00

Eilen oli reipas päivä. Aamulla olin Stadikalla uimassa, ja ystäväni lievän painostuksen kannustuksen johdosta kilometrin polskinta piteni puoleksitoista. Pitäisi aloittaa useamminkin aamut näin.

Illallaksi olin sopinut suunnistustreffit toisen ystäväni kanssa. Hän ei kuitenkaan tavoistaan poiketen vastannut puhelimeen, ja olin jo aivan varma, että tyyppi on ajanut kolarin autolla/pyörällä, kidnapattu tai kaatunut suihkussa ja lyönyt päänsä, ja makaa tajuttomana kylpyhuoneen lattialla. Onneksi mitään edellisistä ei (yllättäen) ollut tapahtunut, ystävälläni on vain erinomaisen hyvät unenlahjat. Ja minulla erinomaisen vilkas mielikuvitus. Pääsimme kuitenkin viimein suunnistamaan, rastit löytyivät, ja välillä väsytti niin ettei voinut kuin nauraa - ja yrittää kontata jyrkännettä ylös. Pirun kukkulat, miksei rasteja voida piilottaa helpompiin paikkoihin?

Urheilurupeaman jälkeen palkitsimme itsemme vuohenjuustosalaatilla. Ystäväni kehittelemä resepti on saavuttanut suuren suosion ystäväpiirissämme - eikä suotta.

joka oppi, ettei puhelimeen vastaamattomuus tarkoita aina katkenneita jäseniä tai tajuttomuutta.

Muotokuvaa kerrakseen

2010-06-20T17:56:00.000+03:00

Helsingin Sanomat uutisoi 18.6.:

"Venäläinen taiteilija Sergei Feofanov sai viimein tänään luovutettua maalaamansa muotokuvan presidentti Tarja haloselle." (Toim. huom. Olisi ehkä voinut jättää luovuttamatta.)

Ei mulla muuta,

Kengät nro 4

2010-06-18T15:43:00.000+03:00

Fred Perryn tennarit, jotka pääsivät ensitassuttelulleen Utan Byxor Festivaaleille. Hyvin selvisivät.

Uupunein perjantaiterveisin,

Aiheellinen varoitus

2010-06-14T18:29:00.004+03:00

Äitini on ylentänyt Crocsinsa kompostikrokseista pihakrokseiksi. Aikamoinen harppaus. Omiani pidän tyytyväisenä töissä, mikä sen hauskempaa kuin kuulla päivittäin kurrsikavereilta, kuinka kivat kengät mulla on. Onneksi en ymmärrä sarkasmia.

Asiaan. Uusissa Crocseissa oli kiinni tällainen lappu:

Hyvä taas, jenkit.

joka ei aio ikinä mennä rullaportaisiin Crocsit jalassa.

Kengät nro 2

2010-06-08T12:01:00.002+03:00

"Eihän näillä nyt oikein kävellä voi, mut hyvähän tälläset on olla... Vai mitä?"

Jopa äitini puolsi ostostani: "Vau miten upeat! Pystyykö noilla kävellä? Ai ei oikein? No, niitä voi hyvin pitää jossain, missä pääosin vain istutaan. Voit sitten ottaa varakengät mukaan..."

Oleellista olisi kuitenkin ehkä mainita, että kengät maksoivat 10 £. Kymmenen punnan kengillä ei tarvitsekaan voida kävellä.

Kopisevin terveisin,

Puolialastomia myyjiä

2010-06-04T19:56:00.005+03:00

Löysimme tänään itsemme Abercrombie & Fitchin liikkeestä. Ja sepä ei ollutkan mikä tahansa putiikki - kyseessä oli lähinnä monikerroksinen palatsi täynnä kauniita ihmisiä. Pohdimme, että myyjille on varmasti tarkat ulkonäkökriteerit, sen verran keskivertoa korkeammalla liikuttiin. Pitääköhän heidän osata poseerata ja kävellä oikein vai riittääköhän hyvältä näyttäminen ja kauniisti hymyileminen? Lähinnä punastutti, kun komistukset (osa ilman paitaa!) hymyilivät ja tervehtivät. Shoppailukaverillani kesti hetki koota ajatuksensa, kun löysimme viimein tiemme liikkeestä ulos. Puhekin alkoi taas sujua parin korttelin jälkeen.

Aulassa olisi saanut kuvauttaa itsensä yläosattomissa poseeraavan komistuksen kanssa. Ei uskallettu.

jolla on nyt yksi nähtävyys vähemmän katsastettavana.

Kuvat: 1, 2 & 3

Tanssipopot

2010-06-03T10:31:00.000+03:00

Kenellekään ei ehkä tule yllätyksenä, kun kerron, että Lontoossa on paljon ja ihania kenkiä. Yllätyksenä ei myöskään varmasti tule kuin itselleni se, että matkalaukkuni on aika montaa kenkäparia painavampi kuin kotoa lähtiessäni. Suunnitelmissani oli siis ostaa ehkä yhdet kengät. Ostin enemmän.

Ensimmäiset tulivat tarpeeseen. Nike Zoom Sister One+ -popoilla kelpaa tanssia ja zumbata ja spinnata ja ihan mitä vain. Liikkeessä ei enää ollut kokoja, joten turvauduin nettikauppaan. Kengät olivat ovella seuraavana päivänä, ja kaiken lisäksi kaupanpäällisiksi tuli suuri Englannin lippu (?!?) ja jättikokoinen, tajuttoman ruma mainosmuki. Ehkä lähdenkin heti treenaamaan nämä ihanat ilmaislahjat kainalossa! En ymmärrä, mutta kiitos nyt silti. Ja maksoin muuten kengistä huimat 28£, kun euroissa hinta on kolminumeroinen.

Palaan muihin kenkiini myöhemmin. Jos kehtaan.

Helteisin terveisin Thamesin rannalta,

Kuva täältä.

Bank Holiday

2010-06-01T10:28:00.000+03:00

Thank goodness it's the bank holiday weekend. Britit saavat ylimääräisen lomapäivän ja minä alennuksia vaatekaupoissa.

All Saints on taivas maan päällä tai jotain muuta yhtä kliseistä. Valitettavasti liike tunnetusti yleensä nihkeilee alennusten kanssa. Mutta koska on bank holiday, on myös bank holiday promotion, kaikki -25%! Huonostihan siinä kävi. Tai tavallaan hyvin, koska kotiutin kaksi lähes täydellistä vaatekappaletta yhden hinnalla. Eikä siinä vielä kaikki! Allaoleva paita on tollastamäoonainahalunnu-, justtollastaoonettiny- ja tässäsenyton-neule. Mekko oli ennemminkin impulssiostos, mutta varsin hyvä sellainen. Kuva ei ehkä anna oikeutta; mekko on päällä hyvin graafinen ja kolmiulotteinen, härpäkkeitä ja liipakkeita on. Ihanaihana!

Nyt saitte todisteen, että teen lomallani muutakin kuin syön. Syön ja shoppailen.

Härpäkkeistä hullaantuneena,

Kuvat: All Saints

There was more than one lobster present at the birth of Jesus?

2010-05-30T22:45:00.000+03:00

Nyt jo varmaan luulette, etten tee Lontoossa mitään muuta kuin syön. Mitäpä turhaan oikaisemaan asiaa, jatketaan samalla linjalla.

Kun eilen olin selvinnyt henkisesti ja fyysisesti osterikokemuksestani, sain henkisen ja fyysisen palkinnon uhrautumisestani ja kärsimyksistäni. Lobsterin. Okei, puolikkaan lobsterin (pitääkö suomeksi sanoa hummeri?), mutta silti. Toisella lautasella komeili aivan jättimäinen rapu. En tiedä mikä rapu se oli, rapu kuin rapu. Hyvää oli, oikeastaan ihan tajuttoman hyvää. Ja sotkuista.

Taisin olla neljä, kun kysyin: "Äiti, miten ruoka voi olla hyvää?". Viimeistään nyt olen lakannut ihmettelemästä.

Merenelävälinjalla,

Limainen suupala

2010-05-29T20:51:00.002+03:00

Olen selvästikin sivistymätön, kulinaristien halveksuma moukka, joka ei ymmärrä hyvän päälle. Söin tänään osterin. Tämä fakta saattaa olla vaikeaa ymmärtää, joten voin toistaa: söin tänään osterin. Melkein vapaaehtoisesti, ainoastaan suuren ja ahdistavan pienen painostuksen jälkeen. Tapahtumasta on todistusaineistoa valokuvien muodossa, mutta koska näytän lähinnä siltä, kun joku työntäisi hammastikkuja varpaankynsieni alle, päätin jättää kuvat julkaisematta. Saman makuelämyksen ja fiiliksen voi kuitenkin kokea helpomminkin. Suuri kulaus suolaista merivettä, jonka seassa lilluu jotain epäilyttävää ja limaista ajanee saman asian.

joka uskoo vakaasti siihen, että uuteen makuun tottumiseen tarvitaan vähintään 20 maistamiskertaa.

Niin hyvää ettei sanotuksi saa

2010-05-28T22:49:00.006+03:00

Täällä ollaan taas. Olenko kertaakaan muistanut mainita, että tykkään tästä kaupungista?

Tänään käytiin syömässä jo monta kertaa hyväksi havaittu mereneläväpasta naapuriravintolassa. Istuttiin terassilla ja ihailtiin Thamesilla seilaavia laivoja (joissa yhdessä oli meneillään ilmeisesti muotikuvaukset, luulin transvestiittiristeilyksi...). Ja syötiin niin hyvää pastaa, että parempaa saa hakea. Eikä todennäköisesti löydä.

Se, etten yleensä oikeastaan edes pidä simpukoista, on tämän annoksen edessä sivuseikka.

jonka lasillinen viiniä vaihtui puoleksi pullolliseksi. Lomalla ei lasketa.

Grogodiilejä

2010-05-26T16:30:00.001+03:00

Ostin uimalasit, sillä edelliset ovat hautautuneet jonnekin putkiremontin syövereihin. Kuitenkin se, että ostin uimalasit, on sivuseikka. Laseille tuli nimittäin mukana niin mainio säilytyspussukka, että harkitsen vakavasti pussukan työllistämistä johonkin jokapäiväisempään. Ei sillä, etteikö uimalaseja voisi roikotella mukanaan pitkin päivää tuollaisessa kotelossa. Vaaleanpunaisia krokotiileja, hei vaaleanpunaisia krokotiileja!

Ja ei, en ostanut lasten laseja. Mutta kyllä, kävin läpi yhden jos toisenkin uimalasipaketin löytääkseni sen kaikkein hienoimman säilytyspussin. Ja minähän löysin.

Polsk polsk gasp plup,

Hymyä!

2010-05-25T18:58:00.008+03:00

Tänään taas hymyilyttää, eikä se johdu kirkkaan auringonpaisteen aiheuttamasta pakkohymyvirneestä. Vaikkei siinäkään mitään pahaa ole, ihmiset vain näyttävät silloin tietämättään iloisilta ja höpsöiltä.

Nyt ilahduttavat...

ystäväni pieni möykkykoiranpentu, jota en ole vielä päässyt edes tapaamaan
vaaleanpunainen kynsilakka
tuleva Lontoon reissu
uusi kesätukka (Kiitos Ii!)
tutkimuksen edistyminen
aamu-uinnit
uudet bikinit
Woody Allenin leffat
vihreys
myöhäiset kesäillat

Aurinkoisin terveisin,

Kuva täältä.

Loma-aamujen herätyksiä

2010-05-22T17:55:00.006+03:00

Johan nyt on markkinat. Ja huomenna toripäivä. Olen herännyt kolme ensimmäistä lomapäivääni aikaisin herätyskelloon. Herätyskello ja loma eivät kuulu yhteen, ja niin vain olen laittanut ne kuulumaan.

Torstaina olin puoli yhdeksältä lenkillä kaverin kanssa. Sovittu, mikä sovittu. Perjantaina olin elämäni ensimmäistä kertaa Stadikalla - aamu-uinnilla, tietenkin. Ysin jälkeen oli vielä hyvin tilaa polskia. Lauantaina kuvittelin nukkuvani pitkään, kunnes muistin varanneeni zumba-tunnin. Puoli ysiltä ylös, pyörän selkään, ja kuumaan tanssisaliin hikoilemaan.

Jospa huomenna en edes yrittäisi reippailla. Jospa löhöän sängyssä niin pitkään kuin huvittaa, ja jospa syön aamiaista lounaaksi. Pistän elämän risaiseksi.

Nauttikaa auringosta, ukkosesta, reippailusta ja toisistanne!

Väärä pH

2010-05-19T22:22:00.006+03:00

Tänään tuli jälleen todistettua, että ihoni pH on - noh - vääränlainen. Inhoan liian makeita hajuvesiä, saan niistä päänsärkyä ja kartan niitä niin kosmetiikkaosastoilla kuin ihmisjoukossakin. Jostain kumman syystä pullossa hyvältä ja raikkaalta tuoksuvat hajuvedet muuntuvat hetkessä ihollani imelän makeiksi. Kuinka väärin se on?

Väärää peehootani kuvaa ehkä hyvin muuan aromaattisessa hieronnassa käytetty ruusun tuoksuinen öljy, joka tuoksui vähän ajan kuluttua kaverini iholla siltä miltä pitikin, oma ihoni haisi lähinnä kalaöljyltä. Kiitos tästä.

Parasta siis pitäytyä hyväksi todetussa vakiotuoksussani, jota en enää vuosien jälkeen itse edes haista.

Päänsärkyisin terveisin,

Kuva täältä.